keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Zionin sateet

Kello soi 4.30 am. Aivan tokkurassa mutta innosta puhkuen heitimme illalla valmiiksi pakatut kiipeilyreput selkään ja lähdimme tähtien ja kuun loisteessa, sirkkojen konsertoidessa kipuamaan ylöspäin. Tooele tower ja Zionin vuoret edessä vuodatimme ensimmäisiä hikipisaroita auringonsäteiden kurkistaessa taivaanrannasta. Pinaakkeli valloitettiin ja melkein yhtä jännittäviä hetkiä koettiin paetessamme ukkosmyrskyä sateella liukkaaksi muuttuvalla tiellä. Zionissa saimme kokea, että myös autiomaassa voi sataa. Seuraavana yönä lähdimme teltasta autoon aamuyöllä valtavien salamoiden valaistessa kukkuloita. Praise the Lord, ainoa vahinko joka sattui oli kiireessä unohtuneet telttakepit.

Viimeisenä Ziionin aamuna laitoin kellon soimaan kuudeksi. Olin innoissani odottanut tätä haikkauspäivää ja A:kin lähti mukaan tosin vähän väsymystä valitellen. Jos tiedossa olisi ollut kiipeilypäivä niin jo olisi äänen väri ollut eri... Aluksi kävimme aamulenkillä Enkelten laskeutumispaikalla (kiitos Mervi vinkistä) ja sieltä jatkoimme kanjonin pohjalla virtaavassa joessa käpsyttelyä. Kyllä kroksit oli taas poikaa (terkut vaan Heinille ja Lotalle).

Toisenlaisia sateita saatiin kun eräs haaveistani kävi toteen, ja reissuaikataulu mahdolistikin Casting Crowsin konserttiin pääsemisen. Oli virkistävää yhtyä tuhansien kanssa lauluun " you're not alone just holding on and just be held" ja muistuttaa itselleen mikä tässä kaikessa onkaan todella oleellista. Levotonta maailmanpoliittista tilannetta seuratessa käy mieli helposti murehtimaan kaikenlaista. Suomineito pääsi isänmaallisiin tunnelmiin myös kiitos Pirjon läksiäislahjan.

Tässä laulussa on juuri ne terveiset, jotka haluamme lähettää teille rakkaat ystävämme. 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sirkuskaupungissa

Las Vegasissa hemmottelimme itseämme kahdella melko edullisella hotelliyöllä. Valtavan pehmeisiin jenkkisänkyihin upposi telttapatjan jälkeen. Viileäkaappimaisesta hotellihuoneesta oli kiva välillä käydä lämmittelemässä ulkoaltaassa tai kuntosalilla. Ensisijainen hoidettava asia oli myös pesulan löytäminen. Se löytyi mukavasti viereiseltä latinokadulta. A:n innostamana lähdimme myös kokeilemaan indoor skydivingia ja pääsimme kokemaan maailman runsaimman pufeepöydän. Ähkyhän siitä seurasi. 


Las Vegas- tuttu TV:stä mutta millainen kuva meille siitä jäi? Varsinainen viihteen hypermarket tuo keskelle ei mitään rakennettu ilmastoitu keidas on. Iltakävelyllä näimme KAIKKEA. Tuli- ja vesishow, Venetsia, Eiffeltorni, merirosvolaiva, kolme spidermania, povipommeja ja muskelimiehiä... Ääni ja valotulva huikaisi. Kasino Royal sai meiltä viisi dollaria. Hmmm... Ilmeisesti tiukan budjetin reissu siis jatkuu. Ocean's eleven-elokuvassa ei muuten näkynyt kasinoilla yhtään vanhusta tai vammaista. Meidän näköpiirissä aika moni oli saavuttanut jo harmaat hapset. 


Turhuuden markkinat? Kaiken naurun keskeltä erottui lukuisien kerjäläisten joukosta  vanha tummaihoinen nainen, joka piteli need money for food- kylttiä katse maahan luotuna. Jäi harmittamaan miksi emme esimerkiksi vieneet häntä syömään kun päätimme  illan tuttuun ja turvalliseen subwayhin. Minkähänlainen Vegasin tarina hänellä olisi ollut kerrottavana? Tarjolla oli myös vanhempaa tarinaa: ristiä kantava mies julisti ilosanomaa kaiken hötön keskellä.












torstai 18. syyskuuta 2014

Ylängöiltä pohjalle

Äiti on opettanut lauantain olevan siivouspäivä. Imuroimme kotimme raikkaaksi ennen Yosemiteen ja karhuvaara-alueelle siirtymistä. Otsojen huomioiminen alkoi käydä jo työlääksi, kun jokapäiväisen leirin purkamis ja kasaamisoperaation lisäksi kaikki tuoksuva tuli siirtää karhunkestäviin bokseihin. Kun olisi edes vilauksen tuosta roskien perässä juoksevasta "metsän kuninkaasta" nähnyt! Nalleja jää kuitenkin runsaasti loukkuun roska-astioihin ja kaahailijoiden alle. 

Rouvan iltoja ilahdutti John Muirin Ensimmäinen kesäni Sierravuorilla (kiitos Alkka!) ja kyseisen Herran jalanjäljissä kävimme myös ihastelemassa vuorten lumoa Eichorn's pinaakkelilla. Yli 3000 metrin korkeudessa henkeä salpasi siis varsin moni asia.Varsinaisessa Yosemite valleyssä oli toki upeat maisemat, mutta teatterin filmiltä ne näyttivät tuiki toisenlaisilta kuin kuivuudesta ja turistipaljoudesta kärsivä maisema. A ei kannustuksestani huolimatta liittynyt  roihuavan metsäpalon sammutusjoukkoihin eikä moottoripyöräilijöille sattuneen liikenneonnettomuuden pelastusmiehistöön

Emme harrasta suuremmin museoita mutta aavekaupunki Bodie oli varsin vaikuttava! Kaivosbisneksen loputtua keskellä ei mitään oleva kylä oli jäänyt niille sijoilleen. Toivottavasti vastaavia uhkakuvia ei tarvitse ajatella erään tutun kaivospaikkakunnan kohdalla. Myös autoyö ja -päivä matkalla Vegasiin oli, ettenkö sanoisi, hottis kokemus! En jaksanut millään jäädä ihailemaan öistä luojan tähtitarhaa mutta päivällä otin tuntumaa lämpöön kuoleman laaksossa USAn matalimmassa kohdassa n. 80m merenpinnan alapuolella. Säälimme pirssiä omalla kustannuksella ja pidimme ilmastointia päällä vain hetkittäin lämmön ollessa yli 100 F.















lauantai 13. syyskuuta 2014

Jenkkilan Norja

Kristallinkirkas jarvivesi, mantymetsaa, maksuton leirinta ja graniittikalliota. Rautapari loysi tutunoloisen paratiisin Lake Tahoesta (paikalliset kutsuvat myos pikku Norjaksi). Tama Kalifornian lomaparatiisi elaa nyt off seasonia, mutta hektista liikennetta riitti kuskin makuun taallakin. Jenkeissa kun autoja ja ihmisia piisaa! Saastuminen ja ilmastonmuutos nakyy taalla lohduttomina palaneina metsina. Lake tahoella syksyinen palo oli aiheuttanut pari vuotta sitten yllatyksen kevaalla mokeilleen tulleille: karhut olivat tehneet talvipesat huviloiden kellareihin metsien puuttuessa. Naille ongelmille paikalliset yrittavat kylla tehda jotain: ohjeistuksen luvatussa maassa riittaa kyltteja veden saastamisesta roskaamisen uhkasakkoihin. Me kannoimme kortemme kekoon kayttamalla purovedella taytettya retkisuihkua. Cool!

Leirintalueelta loysimme myos uusia ystavia, joiden kanssa karkotimme karhuja jodlaamalla, kiipeilimme ja maistelimme salmiakkia. Aussit Liam ja Bobbie lupasivat tulla vieraaksemme Suomeen, jos A nimeaa jonkun kiipeilyreitin australialaisittain. Unohtumaton elamys oli myos Bears Reach klassikkoreitin kiipeaminen kolmeen pekkaan. Reitti oli kolme koydenpituutta, ja syysta olin sopivan jannittyneessa tilassa toisella standilla. Yllattaen alapuolelta ilmestyi heppu, joka regeemusat soiden soolokiipeili ohitsemme ilman mitaan varmistuksia. Lokaali kaveri oli iltalenkilla... http://www.youtube.com/watch?v=ed54QMRW0lw

PS. Pahoitteluni tekstin vaikealukuisuudesta. Paikkalliset eivat ole viela ehtineet oppia aakkosia loppuun saakka ja rouva reissaajalla on tuli hannan alla seuraavaan kohteeseen: Yosemiten kansallispuisto kutsuu!    






tiistai 9. syyskuuta 2014

Punapuita ja Amerikan ihmeitä



Sää? Joka päivä aurinkoa täällä länsirannikolla. Arvelimme aavikolla sijaitsevassa Vegasissa olevan tätä lajia meille liikaa, joten lähdimme odottelemaan kelien viilentymistä pohjoiseen päin. Roud no1 tarjosi meille valtameren tyrskyjä. Bongasimme supermukavan saksalaiskaksikon, joiden kanssa etsiskelimme sekä boulderpaikkoja että illalla majapaikkaa. Nämä enkelipojat järjestivät meille, jetlagin uuvuttamille, paikan täpötäydeltä leirintäalueelta. Me olimme jo alistuen kallistaneet auton etuistuimet yömoodiin. Aamulla innostimme kamut mukaan säännölliseen lihaskunnon ylläpitohetkeen.

Santa cruzin läheltä löysimme punapuut. Oli uskomaton tunne kulkea "taikametsässä" jättiläispuiden varjossa, ja illalla kuunnella sirkkojen konserttia kuunsäteiden siivilöityessä oksien lomitse. A:lle uusi aluevaltaus oli puolestaan surffaus. Tämä hetki tarjosi minulle useamman tunnin rauhallisen tauon reissuarjesta selviytymisestä ja mahdollisuuden kirjoitella tätä blogia. Blogin päivittäminen ei käykään niin käden käänteessä täällä: laitteet ei toimi/niissä ei ole virtaa + täytyy löytää hyvä wifi. Lisäksi reissuarki on yhtä selviytymistä mikä vie ajan ja mehut tehokkasti. Älkääpä siis kotomaassa olko huolisaanne vaikka meistä ei hetkeen kuuluisikaan. Hyvin meistä on huolta pidetty vaikka yhdessä asiassa amerikan mua ei ole ollenkaan vieraanvarainen: parkkipaikoilla yöpymistä katsotaan niin karsaasti että auto voidaan hinata pois jos sen siihen jätät ja lähdet yöpymään maailman hienoimpaan luolaan meren rannalle. Sad. 

Amerikan ihmemaassa suurempaa/parempaa: puut, minigrippussit, aallot, hymyt ja palvelu, smoothievalikoima, ulkoreenipaikat, tiet, autot, paloautot,  runsas ohjeistus (kiellot...) 
Omituisinta: kaupan ulkopuolelle tiettyyn kohtaan parkkipaikkaa jumittuvat ostoskärryt. So freak..
Surullisinta: Losin kodittomat/kadulla nukkuvat ihmiset.










keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kielletyt porkkanat ja enkelten kaupunki

Reissukuume- tuo pieni kutkuttava jännityksen tunne antoi siivet, kun reilu pari vuorokautta sitten matkasimme puoli viisi aamuyöllä Helsinki-Vantaan kentälle. Takana oli hektiset, sanoisinko varustautumisen päivät. Mutta matkaan oli hyvä lähteä Ennin ja Paulin reissuvinkkien saattelemana. Meillä vaan on aikaa niin vähän - heidän maailmanympärimatka osin samoin kohtein oli kestänyt 13 kk!



Kentällä rukoukset kuultiin ja liian lihava "sikakin" (A:n haulpäki) pääsi koneeseen. Odotusaikana Köpiksen kentällä teimme pientä jumppaa. Tämä olikin tarpeen, sillä reilun 10 tunnin lento oli koettelemus leffatarjonnasta huolimatta. Äitin omenat maistui kun halpalentoon ei tarjoilua kuulunutkaan
Täällä suorastaan ylivuotavan ystävällisten ihmisten maassa päädyimme myös heti lainrikkojiksi. Maahantulomuodollisuudet olivat varsin sujuvat ja niitä ohjasi suuri joukko leppoisia virkailijoita. Mutta ou boy, yritimme viedä maahan porkkanoita. Tämä ei käynyt laatuun, mutta muuten meidät havaittiin suureen ja ihmeelliseen Amerikan maahan soveltuviksi lukuisten leveiden hymyjen ja tervetuloa toivotusten saattelemina. Hieman erilaista palvelua kuin muutamissa itäisen euroopan maissa joissa olen matkannut.


Valkoinen apina palmussa
Enkelten kaupungin ensivaikutelma värittyi parin vuorokauden valvomisen kautta ja tästäkin huolimatta jetlag herätteli aamuyöllä. Mutta intoa puhkuen lähdimme ostoksille. Ja täältä saa kaikkea! Vaikkapa karhunkarkoitussuihketta.Ja soppailumania kohosi huippuunsa ruokakaupassa. Täällähän ihan sekoaa kun yrittää valita minkä smoothiejuoman tänään ottaisi?
Säilykepurkkien aivan awesome valikoima!
Venice beachillä kävimme vähän urheilemassa Arnoldin mestoilla. Iltapäivästä  kävin tutustumassa rantavahtien työhön A:n maastouduttua liian hyvin rannalle. Apua löytyi  mukavilta vahdeilta ja A löytyi oikein auton kyydistä käsin. Huomenna suunnataankin täydentämään matkakassaa- minne muualle kuin Las Vegasiin.