perjantai 24. lokakuuta 2014

Hawaii Kauai surf report

Varoitus
Teksti on A:n käsialaa ja voi sisältää järkyttävää tietoa.

Veden lämpötila 83F =   C 
Ilman lämpötila 73F =   C 
Tuulen nopeus 3knt tai jopa 70mph?
Aaltojen korkeus 3ft tai jopa 20ft = yli 6m 

Yksiköt eiväti ole ihan tuttuja enkä valitettavasti kaikkia voi teille "suomentaa"? Lähetin nimittäin entiselle valvontaluokalleni 8B:lle postikortin mukana pari yksikönmuunnostehtävää. Tehtävähän menee pilalle, jos joku heistä löytäisi vastauksen täältä. Aatteleppa ite mikä on ilman ja veden lämpötilaero celsiusasteina. Ei ou heleppo tehtävä. On ollu vissiin vähä tylsää täälä ku työasiat pyörii mielenpäällä ja surffikuvatki otetaan ihan opetusmielessä. ;) Paloasematkin on tulleet tutuiksi. Asiasta speciaali postaus myöhemmin.

Laudanhan vuokrasin (liian) pienehkön 6 jalakasen ku isompaa ei autoon mahtunut. Setä neuvoi aloittamaan ihan väärältä beachilta ehkä siinä toivossa, että älyäisin mennä kurssille? Aallot olivat tosi nopeita ja murtuivat usein kertarysäyksellä. Suomalainen sisu ei antanut periksi ja opiskelin asiaa issekseni turhankin pitkään huonoissa paikoissa. Sedän antamassa lapussa oli kyllä ohjeet mennä laiturille, mutta luin sen vasta lähtöpäivänä. Onneksi löysin laiturille viikko sitten myös omin nokkineni.

Nokkineni huomasin myös, että riutalla aallot kestää pitempään ja on helpompi ottaa, mutta jos munaa niin seuraukset voi olla kaahistuttavat kaatuessa. On niitä muitakin vaaroja. Hait tulevat syömään kilpikonnia riutoille. Tässä lähellä Tunnel beach riutalla paikallinen kristitty surffarityttö Bethany Hamilton (klikkaa nimeä niin näet tarinan ja kuvan) menetti kätensä tiikerihaille. Siitä on tehty elokuva Soul surfer. Myöhemmin hän voitti yksikätisenä pro-surffarinaisten pipelinekisan

Hanalein riutoilla on aivan tolkuttomasti porukkaa ja stand up padle surffareita. Eipähän tarvi pelätä haita kun seisoo laudan  päällä melomassa. Sainpa sieltä yheltä papparaiselta stinky eyen (= pahan silmän) kun tulin hänen linjan eteen. Onneksi Aloha churchin pastori neuvoi "secret spot riutan", jonka yksityisyydestä sain nauttia noin puoli tuntia. Oli kuumottavaa olla yksin riutalla ja yrittää ottaa aaltoa. Kanahan siinä pujahti pöksyyn ja pakenin surffikukkoja turvallisemmalle surffibeachille. On vissiin A:nkin cortex kehittynyt sen verran ettei uskalla enään ottaa turhia riskejä. No more reef for me tänkjuu, but Iwillbebäck.

Tässäpä kuvakertomuksena A:n kantapään kautta opitut ohjeet, jos joskus haluat kokeilla surffausta. Suosittelen kyllä kurssia, vaikka olenkin teeseitemiehiä. Ois vaan pitäny uskoa the surfboy Petskua.






























Camping beachien ranking (ihan vaan muistiin, jos joku eksyy Kauaille)


1. Hanalei (North) 
+ paras surffiranta
+ kaupat lähellä
- camping salittu vain viikonloppuisin



2. Haena (North) 
+ snorklausvesi Tunnel beach
+ lähellä viidakkoa ja käppäilyreittejä
- kaukana kaupoista
- varkaita
- kukot



3. Anini (North) 
+ hienot varjostavat puut
+ snorklausveet
+ uintiveet
+ windsurffing
+ kite
+ iso alue
+ keskeinen sijainti
--- varkaita (meiltä pölittiin vain retkisuihku, muilta vähä enemmän)
--- kukot



4. Salt pond (South) 
+ auringonlaskut
- partyt aamuun asti
-- kukot

Kananpesästä kirkon lattialle

Kanat ovat ihan sympaattisia elikoita mutta yhteiselomme on ollut viime viikkoina turhankin läheistä. Villikanat, kukot ja muukin linnusto tekee nopeasti selvää leirintäalueen pöydälle unohtuneista eväistä ja aamuherätys on kukkojen taholta taattua. Maatilan tyttönä minulla on välillä tunne että asumme kuin karjakeittiössä ja hygienia on sen mukaista. Jälleen eräänä iltana paratiisissa olin aika kypsä vallitseviin olosuhteisiin ja huokaisin Yläkerran puoleen, että josko pääsisi edes yhdeksi yöksi lämpimään suihkuun ja sisätiloihin. Sitten koitti myrskyinen sunnuntai ja suuntasimme aamulla kirkkoon sateelta suojaan. Saarella on jos jonkin sorttista pyhättöä ja tämä kyseinen church vaikutti nettisivujen puolesta ihan mukiinmenevältä. Palvelus oli eläväinen ja paikalliseen tapaan saimme kokea olevamme oikein tervetulleita. Se, että olemme suomesta ja hipiältä niin vaaleita, herättää ehkä ylimääräistä kiinostusta, ja saimme kutsun lounastamaan pastoriperheen ja erään seurakuntalaisen kanssa. Rukouksiin tuli myös vastaus ja saimme viettää yön vaihteeksi kirko lattialla sateelta suojassa. Ah, amen! 

Uudet tuttavuudet on varmasti yksi niistä asioista, joka jää vahvimmin mieleen reissusta. Kauailla olemme henganneet paljon kanssamme samanhenkisen Davidin kanssa. Itselleni merkitsee valtavati se, että olen uskaltanut avata suuni ja aloittaa jutustella, vaikka tankeroenglannilla. Identiteettiini on pitkään ollut vahvasti juurtuneena ajatus, että minä en osaa kommunikoida englanniksi ja kouluajoilta on kielenoppimisesta tuskaisia muistoja. Nyt välillä ymmärrän ja välillä tulen ymmärretyksi... Ja koko ajan kehityn. Kuitenkin selviydyn ja olen saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin vieraan kielen välityksellä!


Hawai / Kauai data 

Autoilu 
728 km
441,89$ auton vuokra
195$ polttoaineet

Asuminen 
14 kpl telttaöitä 90$ 
1 kpl kirkon lattia

Aktiviteetit 
180$ surffilaudan vuokra / 2 vko 
25$ padle boardin vuokra 3h 
12 kpl surffipäiviä (riittää, että kasteli laudan) 
1 kpl padle board päivä 
4 kpl snorklauspäiviä 
2 kpl kirkkopäiviä 
1 kpl sight seeing ajelu 
1 kpl trooppinen myrsky











perjantai 17. lokakuuta 2014

Hanga loo

Illan tummuessa paratiisin ranta ei suinkaan käy äänettömäksi. Valtameren mainingit lyövät kauempana riutan tuolla puolen yhä valtavina, ja loputon kumina jatkuu peittäen sirkkojenkin konsertin alleen. Rantavesi on kuitenkin rauhallista ja tropiikin auringon linunmaidoksi lämmittämää. Täysikuu luo hopeisen sillan ja leppeä tuulenhenki käy. Iltapala on jo syöty otsalampun valossa ja voisin vielä makoilla hetkisen riippumatossa lueskellen ennen telttaan kömpimistä. Vai kävisinkö kylmässä suihkussa, joka hetkiseksi viilentäisi kuuman kosteaa olotilaa? Nukkumaan on syytä käydä ajoissa, koska puutarhasaaren villikukot pitävät herätyksestä huolta heti sarastaessa. 

Mutta ei se homma ole koko ajan noin leppoisaa (havaijiksi hanga loo) eräälle meistä. A on vuokrannut surffilaudan ja vakaasti päättänyt, että homman oppiminen on vain toistojen määrästä kiinni. Ja ihan varmasti se aaltojen kuningas sieltä vielä kuoriutuu. Eilen näin varmasti jo yhden puoliksi otetun aallon... Minä vietän päiviäni lueskellen ja palmun alla kamoja vartioiden. Välillä rantaleijona tulee syljeskelemään suolavettä maalle ja minä pääsen leikkimään bodysurffilaudalla. Snorklauskamat olemme myös hankkineet ja pinnan alla avautuu uusi maailma! 

Me ollaan Havaijilla- ihan uskomatonta. Toisella puolen maapalloa! Täällä telttailu on edullista (6 dollaria/yö) eikä pyykkiäkään tule niin paljon koska eihän täällä paljon vaatteita tarvita! Tosin hygienia ja ruuan säilyminen on pienoinen haaste suomalaiseen standardiin tottuneille. Viikonlopuksi on myös luvassa uudenlaista actionia: Ana-hurrikaani lähestyy Havaijia!










tiistai 7. lokakuuta 2014

Jenkkilä lukuina



Vaikka aavikolla on kaunista, karistamme autiomaan hiekat  nenästämme ja suuntaamme meren aaltoihin Hawajin Kauai saarelle. Sitä ennen datakooste 5 viikon mannerjenkkiläseikkailusta. 

Autoilu 
Yli 6000 km ajokilometriä (Nokian huippu puhelinnavigaattori pelasti enemmältä harhailulta)  
644,90 $ auton vuokra 
458,74 $ polttoainetta 
46,00$ taksimatkat 

Asuminen 
699,31$ majoituskulut 
8 kpl sisämajoitusöitä, joista 5kpl Las Vegasin edukkaissa hotelleissa 
7 kpl autoöitä 
21 kpl telttaöitä (camping maksut 8-35$/yö leirintäalueilla) 
2 kpl lentokenttäöitä 

Ruokailu 
7 kpl ravintolasyömisiä + pikaruokaloissa lukuisia kertoja 

Aktiviteetit 
12 kpl kiipeilypäiviä 
1 kpl surffipäiviä 
5 kpl sadepäiviä 
1 kpl indoor skydiving n. 80$ / lurjus 
5 kpl Kansallispuistoja 80 $ vuosipassi, jolla vapaa pääsy kaikkiin kansallispuistoihin vuoden ajan. Kysyppä lainaan jos lähet reissuun. 
1 kpl konsertti
1 kpl sunnuntaikirkko
1 kpl kampaamokäyntejä (rouva sai reissutukan)
IHAN LIIKAA AUTOILUPÄIVIÄ ELI ISTUMISTA! 

Jospa voisimme lähettää näiden tarinoiden ja kuvien muodossa vähän valoa ja lämpöä pohjolan pimeneviin iltoihin. Kiitos tähänastisesta matkaseurasta rakkaat lukijat. Voikaa hyvin ja kertokaa myös te kuulumisia tänne päin.


 Auringonnousu Grand Canyonilla





Rouva jammailee Red Rocksissa


Kameraa voi kääntää joskus  myös suuntaan, että reitti näyttää helpommalta ;)

Jollakulla jo selvästi ikävä jääkiipeilyä


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Koomisia kohtaamisia ständillä



Varoitus
Poikkeuksellisesti tämä teksti on A:n käsialaa ja rouva reissaajasta käytetään lyhennettä RR.

Johdanto
Sade ajaa meidät pois Moabista kohti Grand Canyonia. Onneksi ehdimme kiivetä yhden kunnon pinaakkelin. Täsä pieni hassu tarina reitin varrelta.

Tapasimme Moabiintuloillalla sveitsiläispojat, jotka olivat voittaneet köydenvedon maailmanmestaruuden ja jatkoivat reissua kiipeillen. He kertoivat olleensa ainoita Ancient Art reitillä ja ehtivät hyvin kiivetä ennen paahtavaa aurinkoa, vaikka lähtivät vasta klo 8 lähestymään. Onneksi laitoin kuitenkin kellon soimaan klo 5.30 sillä ehdimme niukin naukin reitin juurelle ennen 7 muuta yrittäjää. Early bitch catch the worm = Aikainen lintu madon nappaa


Koomisia kohtaamisia  (voimakkaasti lyhennetty kertomus eräästä ständikeskustelusta) 

Ständille tupsahti kaksimetrinenn goljatti voimakkaasti puuskuttaen. RR kehui miehen suoritusta: - "Good job!" Mies kertoi olevansa 62v ja tämän 44. korkkiruuvihuipulle kiipeämiskerta (= kakkosteli nuoren 25v tytön perässä). Awesometettiin RR:n kans amerikkalaistyyliin ja kehuttiin miestä paljon nuorekkaammaksi. Jenkki puolestaan kehui Suomea kauniiksi maaksi ja smaltalkki sujui sutjakkaasti, mutta sitten keskustelu sai koomisia piirteitä?

62v: -Myydäänkö tuollaisia paitoja suomessa?

En tiedä oliko kysymys tarkoitettu piilokettuiluksi vai oliko se kömpelömpää small talkkia sillä päälläni oli reikäinen ja likainen vihreä huppari (ei se A-style). Yritin vastata kuitenkin asiallisesti.

A: -Ei. Itseasiassa olen ostanut sen ulkomailta. Se on hyvä. Ohutta kangasta, mutta suojaa hyvin paahtavalta kuumuudelta. Me suomalaiset kalpeanaamat palamme hyvin helposti.

Miehen nuori toppipaitainen kiipeilypari otti osaa keskusteluun hieman nolon oloisena.
25v: - Kyllä mekin palamme.

62v: -Ettekö käytä autoblokkia?
A: -Kyllä me käytämme.

Ymmärsin hänen tarkoittavan kakkosen varmistamiseen käytettävää autoblokkia ja ihmettelin kun jenkki katseli levottomana meidän virityksiä. Sitten mies alkoi etsimään jotain ja sanoi opettavansa meille autoblokin. Käännyin RR:n puoleen, vaikka sanani olivat tarkoitetut ennemminkin rauhattomalle sedälle.

A: Odota rauhassa, kohta ehkä opimme jotain uutta.
62v: -Olette hulluja. Laskeudutte hiekkakiveä, ettekä käytä autoblokkia

Nyt ymmärsin miehen tarkoittavan varmistusprusikkia ja paljastin nyrkin sisällä piilossa olleen narusolmun

A: Tarkoitatko tätä?
62v: -Yeah! Kerran laskeutuessani kivi tippui varmistuskäteeni ja mäjähdin tonttiin. 

Mies rauhoittui hieman, mutta varmisti vielä prusiksolmuni pitävyyden. Kättelimme ja sanoimme perinteiset itwasnisetomeetjuut. Lähdin laskeutumaan ja huikkasin vielä mennessäni, että:

-Turvallisuusasiat ovat sydämmen asia, koska olen palomies. Äläkä ole huolissasi. Suomen kiipeilyliitossa koulutetaan hyvin kiipeilyyn liittyvät turvallisuusasiat. (mainitsin asian ihan siltä varalta, jos hän sattuisi joskus vielä törmäämään suomalaisiin).

Kyllä meistä pidetään hyvää huolta täällä ihan paikallisten touhojen toimesta. Ite jenkeillähän ei tietenkään ollut edes KYPÄRIÄ päässä! Olivat sentään kiipeämässä hiekkakiveä muiden alapuolella. Enpäs viittinyt mainita asiasta kun tiedän, että asia on osimoilleen näin: Image is everything boy. Even if you get stone on to your head, you should look good.