torstai 6. huhtikuuta 2017

Ei me olla mitään rakentajia

Ai omaa taloa rakentamaan? Kuulostaa työläältä. Ja aikaavievältä. Eikös se avioeroriski ole aika korkea rakentajilla? Ei me rakenneta, ostetaan valmis tai korkeintaan sellainen paketti jonne voi kävellä muuttolaatikoiden kanssa. Mitä niitä nyt on, avaimet käteen ja sellaisia.

Niinhän sitä luulisi. Elämä yllättää ja hups, eteen tulee tilaisuus hankkia varsin houkutteleva tontti. Sydän pamppailee kauppakirjoja allekirjoittaessa: mitään näin kallista en ole koskaan hankkinut. Emme me tiedä rakentamisesta, jos minulta kysytään, yhtään mitään ja tämä juna liikkuu jo. 

Siis härkää sarvista ja päin tuntematonta. Alkaa opiskelu. A tyhjentää kirjaston rakennusaiheisen hyllyn ja rouva yrittää innostua tiedonhausta, joka tapahtuu silmät puoliummessa klo 10 jälkeen naperoa unten maille saatellessa. Vähitellen uusi maailma, rakentajan maailma, alkaa raottua. Se alkaa välitilan kaakeleista ja jatkuu poikkeamislupahakemukseen. Ja pikku hiljaa tuntemattoman raottuessa innostuksen liekki syttyy. Oikeastaan tämä on aika siistiä. Ja jännittävää. Hullun jännittävää!
Teeseitse rakennusinsinöörin toimisto.




Rouva opiskelee. Kuva lavastettu. 


1 kommentti: