tiistai 27. kesäkuuta 2017

Hengettären työkalut

Kesän alkuun otin asiakseni pyytää tarjouksia kodinkoneista. Olen toki vieraisilla käyttänyt tiskikonetta, induktioliettä tai kiertoilmauunia mutta ihan kylmiltään hyppäsin pyrolyysiuunien, kuivaavien pesukoneiden ja älyjääkaappien maailmaan. Ja kyllä markkinoijat osaavat työnsä: Hetken olin jo hankkimassa erittäin hellävaraisesti höyryllä lohet kypsentävän, kaikki kasvisten ravintoaineet säilyttävän ja leivän pinnan rapeaksi suihkuttavan ihmeuunin. Tavallinen uunihan korventaa lohen kuivaksi, pistää paistit piloille ja sitä mokomaa pitää vielä vahtia, toisin kuin automaattisen paistolämpömittarin uuneissa jotka tietenkin myös puhdistavat itse itsensä!


Boschin jääkaappipakastin yhdistelmää x 2?
Jääkaapin ja pakastimen kanssa olen pohtinut sellaista ratkaisua, että vierekkäin tulisi kaksi identtistä jääkaappipakastinta. Meillä on jo olemassa arkkupakastin joka tulee autotallin varastoon. Se ei kuitenkaan tällaisille marjarohmuille syksyisin riitä ollenkaan, ja kaksi jääkaappia mahdollistaisi sen, että toisen voisi säätää kylmemmälle lihaa ja kalaa varten. Keväällä sitten voisi toisen pakastimen ottaa pois käytöstä kun marjat ja riekot on syöty. Kuivaavia pyykkikoneita olen kuullut kilvan haukuttavan ja tähän tietoon meille ei olisi tulossa myöskään kuivausrumpua vaan kuivaus"komero" kodinhoitohuoneeseen. Komero on tehokkaalla lattialämmityksellä ja ilmanvaihdolla tehty tila, jossa voisi kuivattaa niiden sukkien, lakanoiden ja kurahaalareiden lisäksi kalastusverkot, kiipeilyköydet, teltan jne.  

Kumpaa tänään: lohi- vai lihalaatikkoa?
Olemme nyt naperon kanssa kaksin mummolareissulla, joten tuoreet raksakuvat jäivät tästä postauksesta uupumaan. A kuitenkin ahkeroi täyttä häkää koska autotalli pitäisi saada pystyyn ennen ensi viikon keskiviikkoa jolloin on suuri päivä: päärakennuksen toimitus! Mekin olemme silloin kotona valmiina maalausurakkaan. Ennen lähtöään kodin hengetär valmisti toistakymmentä annosta pakkaseen ehkäisemään grillimässäyksiä. Ihan sillä tavallisella mutta tulisella 80-luvun uunilla.

Pottailua rusinapalkalla

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Punainen vai ruskea tupa?

Äänestä suosikkisi!
A on viime viikkoina muistutellut että se talon ulkoväri pitäisi valita. En ole oikein syttynyt asialle koska tuntuu niin epätodelliselta valita väriä talolle josta ei ole pystyssä vielä seinääkään. Autotallista on kuitenkin jo kaksi seinän runkoa pystyssä ja sen + huussin seinät pitäisi maalata pikapuoliin. Yksi iltamyöhä sitten tihrustimme silmät puoliummessa värikarttoja. Aika hyvin värimaku menee meillä yksiin mutta varmuuden varaksi päädyimme hakemaan neljä eri koepurkkia kuullotetta. Samalla otimme koepurkin mansikoita maksavaa sisäpaneeleihin tulevaa vahaa jolla voin sitten sivellä huussin seiniä ja kokeilla montako kerrosta näyttää sopivalta. Se viime viikolla shoppailtu ekohuussi tosiaan tuli, ja pian ostan raksalle oman potan kuivaksi opettelevalle naperolle!

Autotallin seinä nousee miesvoimalla
Viime viikolla meillä tuli yllätysvieraita: maalämpökaivojen poraajat etuajassa. Heti suunnitteluvaiheessa oli selvää, että hankimme tuon ekologisen ja taloudellisen lämmitysmuodon. Perustaessa se on vain aika hinnakas. Keväällä bongasin lehdistä ja jopa kaupan ilmoitustaululta kaivonporaajien mainoksia ja lähetimme tarjouspyyntöjä. Homma kuulosti melko jännittävältä koska joka paikkaan poraus ei onnistu ja hinnoittelu menee porattujen metrien mukaan. Asia jätettiin Herran huomaan ja kas, kallio tuli vastaan jo reilussa 20 metrissä, hurraa!

Maalämpöporarit
Naperon kanssa kurvaamme edelleen päivittäin polkupyörällä raksalle. Joskus jotain pientä tekemään mutta useimmiten tutkimusmatkailemaan ja fiilistelemään. Veden läheisyys tulee varmasti aiheuttamaan lapsiperheessä huolta mutta en jaksa sitä vielä miettiä.
Oman rannan rentukat

torstai 8. kesäkuuta 2017

Et voi tehdä taloasi hiekalle...

Pohjat kuntoon
Toukokuun viimeiset viikot jatkuivat raksalla autotallin perustusten parissa. Valoisat yöt ja A:n  lähestyvä töihin paluu saivat hippulat vinkumaan tasaiseen tahtiin yli puolen yön. Puheissa (silloin kun vilaukselta näimme) vilahteli tarinoita sopivasta sepelimäärästä, raadonputkien tärkeydestä, tasaushiekasta ja kaadoista. Amatöörirakentajaa tuntui riepovan erityisesti se, että lähes joka työvaiheen toteutuksesta tuntui olevan sen seitsemän mielipidettä. Sovitteluyritykset tyylillä "ehkä asiat voi tehdä monella tavalla oikein" eivät tuottaneet tulosta ja tiedonlähteitä kaivettiin milloin mistäkin.
Ammattimiesten styroksinlevitystä

Amatööri ja styroksit
Styroksia tuli 20 cm ja sitä haettiin K -raudasta PALJON. Sen laittoa ryyditti varsinaiset suvikelit: muruset ja taivaalta tuleva tavara muistutti kovasti toisiaan päivästä toiseen. Kotona imuroitiin joka päivä, koska tuo höttö oli juurikin samanlaista kuin tekonurmen mujunen joka myös saa rouvan paineet koholle. Raudoituksessa pääsin myös avuksi: rautoja kohottamaan tarvittiin "korppuja" joita appiukon kanssa kiinnittelimme erään illan. Samaan aikaan itse rakentaja draamaili autotallin ajoluiskan kanssa jossa taittiin tarvita parikin yritystä ja erehdystä.

Vesi Ollin ripeää toimintaa
Sitten Suuri päivä eli valupäivä oli tulossa! Rouva ohjeistettiin keräämään neulaset ja muut kakat edellisenä iltana valun tieltä ja aamulla taas tuomaan kahvit ja pullat työmiehille mielen ja ruumiin virkistykseksi. Kesän ensimmäinen lämmin päivä vaan oli huono keli valun kannalta, ja muurari Aki Pikkuhookana sekä kumppanit saivat levittää hiki hatussa laastia. Ehdin jo ennenaikaisesti iloita tulevasta valunkuivatustauosta raksaamisessa ja hääpäiväreissusta, mutta ei, näillä keleillä laastia täytyykin sitten kastella! Nyt Suvivirren soitua tuntien määrä tuntuu lisääntyneen huimasti vuorokaudessa ja mielellään tekisi enemmänkin raksan eteen. Napero vain on turhan innokas laastinsekoittajakaveri. No, ainahan voimme maksaa laskuja ja shoppailla huusseja.