perjantai 28. huhtikuuta 2017

Missä on lampun paikka?



Eikös ne lamput ja pistokkeet voi katsoa sitten kun on sen aika ja sähkömies tulee? No, sähkömies tuli ja viipyi yli kolme tuntia ennen kuin mäntyäkään oli kaadettu tontilta. Sen aika on kuulemma nyt, ja rouvalta siis kysyttiin missä on lampun, infrapunavalon (liiketunnistinvalo) tai katkaisijan paikka. A urakoi sitten sähkösuunnitelmaa Pääsiäisen pyhinä. Olimme melko samoilla linjoilla ledeistä ja himmentimistä kunnes wc sai aikaan hellasärön. A tahtoi sinne liiketunnistimen, mutta minä sain sydämentykystä jo ajatuksestakin, että pirttiin rävähtäisi valot kello 02.05 vessan ovella. Eijei, tämän heikkounisen täytyy hiipiä hämärässä niin että melatoniinintuotanto ei häiriinny.

Pääosin vietimme siis pyhiä naperon kanssa karitsan paistia haudutellen ja tietenkin leivinuunista haaveillen. Hanget hohtivat ja toisena Pääsiäispäivänä A:lla alkoi jo ottaa kupoliin ruudun tuijotus niin, että lähdimme uuden kiipeilypaikan etsintäreissulle Matarakoskelle. Hieno, tosin kiipeilyyn soveltumaton,  retkipaikka löytyi ja napero nukkui hyvin ahkiossa. Jäät ritisivät kevätauringon paisteessa ja kaukaa olin kuulevinani joutsenten huutoa. "Niin kaunis on maa, niin korkea taivas".




perjantai 21. huhtikuuta 2017

Mäntyä päin!

Minä tahdon olla mystinen metsätyömies (videolinkki)
Noin neljä kuukauden paperihommien jälkeen vihdoin tontilla tapahtuu jotain konkreettista. Vesilaitoksen mielestä nyt onkin jo korkea aika tähän jotta viemäriliittymän kaivuu onnistuu ennen kevättulvia. A korskuu ja kuopii maata kun vihdoin sahan terä iskee mäntyyn ja "miesten hommat" alkaa. On mitä kaunein hankikeli ja olemme naperon kanssa tulleet potkukelkalla jäätä myöten paikalle juhlistamaan tilannetta. Perhosia on minullakin vatsassa ja huokaisen ylöspäin että kaikki menisi hyvin ja turvallisesti. Homma eteneekin pikavauhtia A:n tehdessä pitkää päivää. Lisävoimiakin saadaan: VPK:n pitää puunkaatoharjoitukset tontilla ammattimetsurin kanssa, appiukko verestää savottataitoja  ja naapurin avulias metsäkoulunopettaja ottaa saunahiet pintaan puita lastaamalla.

Mystisen metsätyömiehen köysitemppuja.
Tauotonta "partnerin" pärinää.

Seuraavana viikonloppuna minäkin pääsen vähän puuhastelemaan. Kärrään nukkuvan naperon tontin reunaan ja saan hyvän toiminnallisen reenin kaivamalla puiden tyviä esiin umpihangesta ja kantamalla risuja. Omaa (treeni)aikaa ei nyt olekaan niin täytyy ottaa ilo irti tästä. Muun ajan pidän huushollia pystyssä ja naperon mentyä nukkumaan teen tietokonehommia. Töissä puhuivat perjantaina jotain Netflix-maratooneista... Öö taidan elää nyt ihan toisella planeetalla.
Tukin ajoa.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei.
Joulupukin velikin ehti puutalkoisiin.


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Oi euribor ja poikkeamislupahakemus

Kaupantekijäiskahvit Nesteellä. Kiitos Janne Raasakka. 


Käymme useamman pankin kanssa neuvotteluja talolainasta. Opin pian nyökkäilemään tietäväisesti kun puhutaan lainaturvista, marginaaleista ja euriboreista. Onneksi on exeltaulukko ja isäntä joka laatii sen. Minä pyrin pitämään huolta siitä että näytämme ja kuulostamme maksukykyisiltä kunnon kansalaisilta. Sama näytelmä toistuu ja kiherrän sisäisesti kun "rahoitamme mielellämme hankettanne" kättelyn aika koittaa. Kisan voittajaksi selviytyy lupsakkaan palveluhenkinen Vesannon Osuuspankki, ja yllättäen pankkipalvelumme siirtyykin toiselle puolelle maata.

Lupahakemukset pitää myös saada vireille mahdollisimman pian, koska kuulemamme mukaan niiden käsittely voi kestää. Lähdemme sunnuntai-iltana naapurien kuulemisreissulle perhosia vatsanpohjassa ja napero kammattuna ja syötettynä. Illalla on monessa paperissa nimi ja hurraamme aivan liian aikaisin. Asemakaavasta täytyy poiketa ja kaksi naapuria on kuulematta. Asuuko se toinen Australiassa? A ramppaa naperon kanssa kunnassa joka päivä ja minä avaan kotiovea töistä tullessa pelonsekaisen toiveikkaana. Joko joko olisi valmista?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Pohjapiirustus: Kun ihan tavallinen ei riitä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.


"Nyt mä tahdon olla vain, pienen mökin laittaja..." Innostun taloideasta enemmän kun mietin sitä siltä kannalta, että toimivat ratkaisut helpottaisivat liikkuvaista perhearkea. Selailemme eri valmistajien pohjia ja varmistamme omat teesimme: Taloon tulee neljä nurkkaa ja yksi kerros. Kaikessa suunnittelussa tavoitteena on hyvä sisäilma ja käytännölliset ratkaisut. Kävimme pällistelemässä useampaa uutukaista kotia ja saimme neuvon jos toisen rakentaneilta tuttaviltamme.

Sitten päässäni kuuluu DING kun kuulen eteisen yhteydessä olevasta vaatehuoneesta. Olen aina hajoillut A:n ulkovaaterepertuaariin joka täytyy olla suuren osan vuotta eteisen naulakossa. Kuvitelkaa jo pelkät kengät: On nappulaa, suunnistuspopot, lenkkareita, muutamat vaelluskengät, kiipeilybootsit, luistimet, lautailukengät, tellukengät, monoja, nutukkaat, kumikengät, ... ja reiskat, no tottakai. Yritä siinä etsiä vieraille henkaria kun niissä muutenkin on kolme takkia päällekkäin roikkumassa.

Mutta kun ei sitä vaatehuonetta ole valmiissa pohjissa. Eikun piirtämään omaa. A opiskelee piirrosohjelmaa ja piirtää yöt ja naperon päiväuniajat. Rouva yrittää hahmottaa mitä 8 neliön makuuhuone tarkoittaa ja googlettaa yöllä mitä suomi24 keskustelupalsta tietää keskuspölynimurin hyvistä ja huonoista puolista. Mittaamme komeroiden syvyyksiä ja kuulemme säädöksestä jonka mukaan toisen vessan täytyy olla niin iso että siellä mahtuu rollaattorilla kääntymään. Niinpä lähdes kahden kuukauden hauduttelun, kiehunnan ja yhden pohjaanpalamisen tuloksena syntyy luonnos Rautava, 157 neliötä. Ihan vain pieni mökki.  


Mökin paikkaa mittomassa keväthangilla naperon kanssa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Ei me olla mitään rakentajia

Ai omaa taloa rakentamaan? Kuulostaa työläältä. Ja aikaavievältä. Eikös se avioeroriski ole aika korkea rakentajilla? Ei me rakenneta, ostetaan valmis tai korkeintaan sellainen paketti jonne voi kävellä muuttolaatikoiden kanssa. Mitä niitä nyt on, avaimet käteen ja sellaisia.

Niinhän sitä luulisi. Elämä yllättää ja hups, eteen tulee tilaisuus hankkia varsin houkutteleva tontti. Sydän pamppailee kauppakirjoja allekirjoittaessa: mitään näin kallista en ole koskaan hankkinut. Emme me tiedä rakentamisesta, jos minulta kysytään, yhtään mitään ja tämä juna liikkuu jo. 

Siis härkää sarvista ja päin tuntematonta. Alkaa opiskelu. A tyhjentää kirjaston rakennusaiheisen hyllyn ja rouva yrittää innostua tiedonhausta, joka tapahtuu silmät puoliummessa klo 10 jälkeen naperoa unten maille saatellessa. Vähitellen uusi maailma, rakentajan maailma, alkaa raottua. Se alkaa välitilan kaakeleista ja jatkuu poikkeamislupahakemukseen. Ja pikku hiljaa tuntemattoman raottuessa innostuksen liekki syttyy. Oikeastaan tämä on aika siistiä. Ja jännittävää. Hullun jännittävää!
Teeseitse rakennusinsinöörin toimisto.




Rouva opiskelee. Kuva lavastettu.