tiistai 26. elokuuta 2014

Voisin perustaa matkatoimiston...



Viikon päästä olemme pilvien päällä suuntana AMERIKKA, ou mama! Niin lähellä mutta vielä niin kaukana. Nimittäin sitä ennen pitää muun muassa: Selvittää asuntoasiat, korjata takamailla ajellessa rikki mennyt auton pohjapanssari, ladata kartat, pestä pyykkivuori, hoitaa pankkiasiat, täyttää pakastin marjoilla, vaihtaa puhelinliittymä, hoitaa omaa fyysistä ja psyykkistä kuntoa ja selvittää kaikkea mahdollista autoilusta, telttailusta, kiipeilystä ja kakkaamisesta kohdemaissa. Tai ylipäätään mistä vaan.

Rahkavaarassa kuntoa hoitamassa.


Postovaarassa kuntoa hoitamassa. Bonuksena mustikoita.





















































































































Elämme  post-it lappujen ja To Do-listojen maailmassa, jossa hikisimmä
t hetket koetaan näiden ollessa hukassa. Osa informaatiosta on tallessa pilvessä ja niinpä tuijotamme kumpikin omaa ruutuamme päivät pääksytysten. Uskokaa tai älkää, mutta parhaan reitin selvittäminen Bankogin Suvarnabhumin lentokentältä Krabin Ton sain biitsille vaatii istumalihaksia. Tai informaation hakeminen koskien karhujen torjuntaa Yosemiten kansallispuiston leirintäalueella.

Kielitaitoa ja kulttuurien kohtaamista olemme harjoitelleet käytännössäkin viime viikkoina. Loimme profiiliin Couchsurfing-sivustoon, ja pian olohuoneen lattialla pötkötti yötä italiaano, joka oli polkenut pyörällä saksasta saakka tänne, mutta oli ihan heeperissä parista hyttysestä. Kanadalainen jääkiekkofani ja tuleva liikunnanopettaja puolestaan oli liftireissulla Kirkeneesiin, ja innostui iltapalapöydässä kuvaamaan maitopurkkia, jonka kyljessä oli itse Teemu Selänne! Ehkäpä mekin pääsemme maailmalla sohvasurffaamaan.


Terveisiä Italiasta!
























 Pari päivää sitten oli ohjelmassa koepakkaaminen. (Lento)matkustaminen köysien ja kiipeilyyn liittyvän rautatavaran kanssa ei ole mitään kevyttä puuhaa, joten grammojen viilausta vaa-an kanssa oli luvassa. Itse kaivoin esiin Madventuresin uuden kansainvälisen seikkailijan oppaan sisältämän varustelistan. Viisi paria alushousuja luvataan ottaa. Mutta missä hameet? Olen jo päiväuneksinut Bankogin toripuodeista, mutta ennen sitä on vielä aika monta mutkaa.

A:n kamppeet ja makuupussin testaus.



























Pidimme lauantaina pienimuotoiset ja paikalliset läksiäiset. Jos koti-ikävä iskee, niin salmiakkia, Fazerin sinistä ja xylitolpurkkaa meillä ainakin lääkkeiksi riittää! Ehkäpä niistä riittää myös lahjuksiksi maailmalla jos sellaisten tarve tulee. KIITOS mukanaolleille- on mahtavaa tietää, että sitten kun palataan, täällä odottaa näin huippuporukkaa! Ylipäätään kiitos teille kaikille jotka olette olleet reissuvalmisteluissa avuksi ja kannustaen eläneet mukana tätä kaikkea.



Maailmalla ei saa kampanisuja/mustikkapiirakkaa/leipäjuustoa/hilloja...

Erityiskiitos Tiinalle selviytymispakkauksista lennoille :)


"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy." (Hepr. 11:1). Uskoa reissuun pääsemiseen ovat horjuttaneet niin tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, omat terveysvammat kuin netistä luetut postaukset vasta lentokoneessa hylätyistä ESTA-luvista. Entäs jos reissussa tulee niin isoja ongelmia että tullaan "maitolennolla" takaisin? Minä ja vilkas mielikuvitukseni ollaan tosi hyviä kehittelemään tämänkaltaisia skenaarioita vaikka kuinka pitkälle. Onneksi A on vakaa tuki ja turva. Myös niinä hetkinä, kun luemme iltasatuna topoa jenkkilästä, ja safety otsikon alta tavataan: "Rattlesnakes are rarely seen, but are active in warmer weather conditions..." Voihan Keekki, se on menoa ;)

torstai 14. elokuuta 2014

Konnien yöjuoksu ja muita tarinoita Korouomasta

Olipa kerran Korouoma, Posiolla sijaitseva "A:n leikkipuisto". Tällä kertaa Rautapari suuntasi kyseiseen paikkaan kolmen yön retkelle, ja tapahtuipa siellä taas yhtä sun toista jännittävää. Rotkolaakson jylhyyttä käytiin ihailemassa "Sikarin" päältä. Minä en päässyt släcklainaamaan töppyrältä toiselle, kuten hurjat poitsut tekivät edellisellä viikolla -en varmaan olisi uskaltanutkaan...


Korouoma on siis meidän perheelle tullut enemmän kuin tutuksi kiipeilijän Eldoradona. Hopeanuolen nokka suuntaa "Korolle" useamman kerran kuussa: "190 km matka suunthansa - ei sole mikhän." Minulla paikkaan on enemmänkin viha-rakkaussuhde. Tällä kerralla varustauduin inisevän vihollisen varalta astetta järeämmin asein. Ja kyl maar uni maistui lomalaiselle! Täytyy joskus testata koko yön nukkumista tuossa. 

Uni maistuu...


























Illalliskaslerit säilyivät jokikylmiössä hyvin, ja niin päästiin nauttimaan Rautaparin retkihampurilaista. Maistuu aina! Joki toimii myös pesupaikkana. Tuo peseytyminen on minulle yksi murheenkryyni myös tulevaa The reissua ajatellen. Monenmoiset pullovedellä ja saveteilla säätämiset tulee varmaan tutuksi maailmalla, jossa tuo uimavesiin pääseminen ei liene niin helppoa kuin täällä pohjolan luonnon helmassa. Pyrin myös siihen, että matkakumppanikin kävisi pesulla. Tuoksahtaa tai olla puhtoinen-aina kivempaa kun molemmat ovat samassa tilassa yhtä aikaa. 



Korojoki

























Pyhäaamu ei valjennut kauniina. Illan "unisatuna" mp3 soittimesta kuunneltu Sananlaskut 31:10 muistui mieleen ja niinpä kelpo vaimo lähti valmistamaan aamubrunssia. Kaatosateelta vältyttiin ja hädän iskiessä helpotus oli lähellä. Tuo meidän sininen matkajääkaappi on kyllä ollut verraton reissuapuri. Ei hätkähdä suuremmastakaan kastumisesta. Harmi ettei se taida mahtua rinkkaan...

Aamubrunssi huussin edessä




























Olen taipuvainen marjahysteriaan ja olin päättänyt saada reissulta kelpo saaliin sinistä superfoodia. Paha vaan, kun aamulla tapasimme parkkipaikalla isännän, joka silmät palaen tuli metsästä ja kertoi kohdanneensa juuri kahdelle jalalle nousseen metsän kuninkaan. A:lla oli ohjelmassa tuiki tärkeää kiipeilyreittien tekoa joten luvassa ei ollut seuraturvaa siltä suunnalta. Muistelin kaikki kuulemani "jos kohtaat karhun"-ohjeet: älä kiipeä puuhun, älä juokse karkuun, pidä meteliä ettet yllätä karhua... Vai miten se meni? Hitsi. Kävelin polkua vesipulloani karhunkellona kolisuttaen kun äkkiä olin aika varma, että oikealla puolellani metsässä liikkui jotain isompaa. Katseeni siirtyi polulle eteeni ja siinähän ne oli: isot tassunpainaumat ja kakkaa. "Pidä meteliä"...laula vaikka, juolahti mieleen -mutta siinä tilassa se pihinä olisi ollut kuin kesätuulen suhinaa nallen korvissa. Sitten keksin: mukanani oli mp3 soitin, ja niin Michael W. Smith pelasti minut otson kynsistä. Ja ei, se ei ollut poro. Vaikka myöhemmin jäljet vaihtuivat poron jäljiksi. Se oli karhu joka saalisti sitä poroa. Trust me.  



 Sen pituinen se. Ai niin ne konnat! Lapin valkeat yöt ovat jo muuttuneet hämäriksi, ja konnat olivat joukolla marssilla öiseen aikaan. Luonto on ihmeitä täynnä, vai mitä?