Oman katon alla

Viime viikot on vietetty jossain ihan muualla kuin koneen ääressä joten viimeisestä postauksesta on vierähtänyt hieman enemmän aikaa. Mutta paljon on tapahtunutkin: Saimme lopulta katon päälle! Maalausverstas oli siirretty talon sisälle jo jokin aika sitten, kun aluskate oli osittain päällä, ja tällöin sai pelätä sadekuuroa joka yllättää juuri kuivamaan asetellut laudat. Ensimmäiset pisarat peltiin niiden alla suojassa sai siis lähes onnenkyyneleet silmiin! Pojille tosin sadekuuro tuotti haasteita. Peltien laiton jälkeen taloon saatiin räystäslaudat kiinni ja paneelit tuohon seinän jatkeeksi. A on hiukan marissut sitä ettei laitettu hirsiseinää ylös asti, mutta tällä mennään nyt.

Tero ja Jouni työssä

Juuri nyt tuntuu että nämä maalaustalkoot ovat ikuiset. Aina löytyy uusia snyykilautoja tai mitä lie koristelistoja jotka odottaa käsittelyä. Ensin Valtti pohjuste ja sitten kaksi ohutta kerrosta maalia. Sadetutkien ja ilman kosteusprosentin jatkuva kyttäys vain jatkuu. Ilman talkooapua tämä homma olisi paljon huonommassa jamassa. Eräänkin kerran huokailin kädet ristissä että mistä saataisiin se armeija joka tämän päivän urakkaan tarvittaisiin. Mutta sitten pihaan karautti tehonelikko Elli, Linda, Enni ja Aava ja etuseinä tuli maalattua! Kiitos myös Niklakselle avusta. Mutta on tässä vain hommaa. Seuraavaksi alkaa lattian valun valmistelu ja sen valmistuttua toivottavasti voisi hiukan hengähtää ja viettää vaikka vapaaillan-voisiko...? Todella tiiviisti kaikki vapaa-aika kuluu raksalla, edelleen. Tämä viikko on myös totuteltu uudenlaiseen arkeen kun työt ja naperon päivähoito alkoivat. Hilla-aikakin on kuumimmillaan päällä mutta kaikeksi onneksi mummon ja papan jalka on noussut jänkhällä niin hienosti että nuorelle perheellekin on riittänyt antimia. Nam!

Samuel urakoi meillä yötä myöten, kiitos!

Kuultoa pintaan naisvoimin!

Maalari maalasi taloansa

Kesän lämpöennätykset rikottiin

Palkin liimausta

Raksalla on viime viikkona autotallin osalta laitettu päätyvasoja, tehty tellinkejä, käsitelty ja maalattu, siivottu, peitelty ja taapeloitu. Sää lämpeni mutta pahuksen sateet ovat edelleen jatkuneet. Jos jotain hyvää säästä on sanottava niin hyttysiä ei ole ollut melkein ollenkaan. Päärakennuksella raksapojat ovat ahkeroineet ja sen verran olen ollut ymmärtävinäni että aluskate on melkein kokonaan paikallaan. Rakentaminen sisältää kyllä oman termistönsä joka on täyttä hepreaa asiaan vihkiytymättömälle. Tällä viikolla olen sentään oppinut otsa- ja räystäslautojen sekä uros- ja naaraspontin erot. Päätyvasojen merkitys jäi vielä epäselväksi...

Kuisti etenee

Aikaisemmat hirsien käsittelyt olivat vasta alkusoittoa ja täällä viikolla olenkin kunnostautunut maalarina! Jonkinlaiselle epämukavuusvyöhykkeelle astumista on vaatinut sen tunnustaminen että en oikeastaan tiennyt mitään maalin ohentamisesta, pensseleiden huoltamisesta jne. A antoikin minulle luettavaksi Kimaran Hirsirakennuksen maalaustyöohjeet vihon ja iltayön rauhallisena hetkenä kuuliaisesti tentin opuksen. Tarkoituksena oli vetää Valtti pohjustetta laitoihin ja paneeleihin ja sen jälkeen valkoista lautoihin. Mutta itse urakka tuntui etenevän monta päivää tuskastuttavan hitaasti-siis naperon uni- ja pikkukakkosajan verran. Mutta sitten kuin Taivaan lahjana saimme apujoukkoja! SuurKiitos Fred, Antti, Matti, Imppa, Vuokko, Saana, Marko, Luukas ja Ruut.

Valttia paneeleiden pintaan

Joku sanoi minulle viimeisten viikkojen aikana että tämän kesän sinä muistat aina. Ilon ja itkun kyyneleet kuuluvat elämään kun laitetaan itseä likoon ja suurkiitos niin monille kannustaville ja myötäeläneille ystäville. Aika monta kertaa olen todennut että rakentaminen ei sovi minun luonteelle. Se on palkitsevaa kun työn jäljen näkee mutta suunnittelu, pohdiskelu ja pieleen menneen korjaaminen ovat... sanotaan nyt vaikka että aika tuskastuttavaa.

Kyllä me osataan siivota!

Matalalennosta korkeuksiin

Keskiviikkona vuorossa oli kattotuolien ja päätykolmioiden nosto. Vaivalla asetellut pressut läksivät veks vaikka säiden Herra antoi jälleen ropista taivaan täydeltä. Nostoporukka teki todella täyden työpäivän vaativassa säässä korkeuksissa. Erityiskiitos nosturiautokuski Matille! Mutta jo sais olla satamatta. Tämä sään kyttäys ja stressaaminen on tuonut flasbagejä lapsuudesta kun odotettiin heinäpoutaa. Silloin päivän jännittävin hetki oli soitto Maaseudun tulevaisuuden sääpalveluun.

Porataan sähkörasioille paikkoja

Viime viikkoina on vastustanut muunkin kuin sään suhteen. Mutinoita raoista hirsien välissä ja heitoista autotallin ristimitoissa ja -palkissa on kuultu iltaisin ja aamuöisin. A elää täysillä rakentajan arkea ja on jaksanut painaa pitkää päivää kaikki vapaahetket. Rouva on kantanut lautansa taapelista iltapäivisin naperon mentyä mummolaan. Työnkuvaan kuuluu A:n assistenttina toimiminen, siivous ja seinien käsittely sään salliessa.

"Kiipeilypalatsin" tuolit nousee

Olen viime viikkoina tutkinut hirsitalojen sisäkuvia ja makustellut sisäseinien sävyä. Kyllä hirsi vain on kaunista ja monia hienoja ratkaisuja löytyy. Valkovahaa laitamme mutta kuinka peittäväksi? Oranssit mökkiseinät eivät ole nyt haaveissa ja kellastuminen alkaa heti kuten alla olevasta kuvasta näkee. Ulkoseinät on käsitelty homeenestoaineella ja päätykolmioihin ehdin maantasossa melkein kokonaan vetää Tikkurilan pohjusteen. Päälle tulee sävy Karhu puolella pigmentillä. Se on nyt päätetty mutta tavara ei ehtinyt tulla ennen päätyjen paikalleen nostoa. Lämpimästi tervetuloa maalaustalkoisiin...

Kimarapytinki aluillaan. Ja en taida ihan tikkailta maalata noita räystäslautoja.

Tämä sadeasuinen kaksikko tarvitsi vähän piristystä ja kävi hakemassa S marketin laarista herkkuja ja puuhaa iltapäivään.

Taisit syödä kuormasta!

Hirsiä ilimassa

Olen ihastunut. Reissusta palatessa raksalla odotti ensimmäinen lähestulkoon valmis rakennus eli Ekolet huussi. Siellä se jökötti tontin laidalla komeana ja tuli todella tapeeseen, sillä nyt pystytysvaiheessa tontilla häärii ukkoja ja rouvakin pitkää päivää. Sain nimittäin "au pairiksi" tädin näihin ruuhkaviikkoihin. Ja voi tätä vapauden riemua kun saa olla raksalla pitkää päivää! A oli ahkeroinut vessa-asioiden lisäksi myös autotallin kimpussa jossa yksi iso operaatio oli palkin paikoilleen nosto. Kiipeilijä teki sen(kin) tavallaan.

Pintaan on kokeiltu jos jonkinmoista kuullotetta testiksi päärakennusta varten

Autotallin palkin nosto-operaatio

Reilun viikon olemme eläneet pystytyshomman keskellä ja ei tästä ole jännitystä puuttunut. Harrin porukka aloitti työn tiistaina ja jälkeä syntyi nopeaan tahtiin. Mutta sitten Suomen kesä muutti suunnitelmia. Mieliala oli tontin mutavellissä kun kyykistelin autotallin kattotuolien alla kaatosateen piiskatessa tuoretta hirsipintaa ja tuulen repiessä vaivalla suojaksi aseteltuja muoveja. Lohdukkeeksi kysyin neuvoa Googlelta ja laitoin kädet ristiin: lukija voi itse arvata kummasta oli enemmän apua... Onneksi noina päivinä meillä kävi tsemppausporukkaa kylässä jotka jaksoivat valoa toivoa.

Seinää kohoaa

Jaa teimmekin sitten uima-altaan...

Pystytyksen oli määrä jatkua perjantaina klo 6. Kyttäsimme säätä ja A valvoi yötä ottaen suojaukset pois heti sateen varmasti lakattua jotta hirsi ehtisi kuivua edes hiukan. Ja niin päivän kuluessa seinä nousi täyteen korkeuteen ja lauantaina pääsimme pitämään suunnitellut hirsien ulkopinnan käsittelytalkoot Uulalla. Varsinaisen maalauksen ajankohta ja varsinkin millä se tehdään on vaihtunut sen seitsemän kertaa. Ja voin kertoa että rouvalle olisi sopinut jo kuusi eri vaihtoehtoa.

Nimim. niskat hieman jumissa

Nosturiauton kiireiden vuoksi pystytyksessä on nyt viikon tauko ja vuorossa oli jälleen hirsien peittelyoperaatio, koska tämän kesän poutaan ei ole totisesti luottamista. Monet vakuuttelut "kyllä hirsi kuivuu itsestään" olemme toki saaneet kuulla mutta yritetään nyt pelata varman päälle. Peittelyn lisäksi rouvan työnkuvaan kuuluu tietenkin siivousta.

Siinä se kehikko on! Tuliko ovi lukkoon?

Kiipeilijä ja narut solmussa

Hengettären työkalut

Kesän alkuun otin asiakseni pyytää tarjouksia kodinkoneista. Olen toki vieraisilla käyttänyt tiskikonetta, induktioliettä tai kiertoilmauunia mutta ihan kylmiltään hyppäsin pyrolyysiuunien, kuivaavien pesukoneiden ja älyjääkaappien maailmaan. Ja kyllä markkinoijat osaavat työnsä: Hetken olin jo hankkimassa erittäin hellävaraisesti höyryllä lohet kypsentävän, kaikki kasvisten ravintoaineet säilyttävän ja leivän pinnan rapeaksi suihkuttavan ihmeuunin. Tavallinen uunihan korventaa lohen kuivaksi, pistää paistit piloille ja sitä mokomaa pitää vielä vahtia, toisin kuin automaattisen paistolämpömittarin uuneissa jotka tietenkin myös puhdistavat itse itsensä!



Boschin jääkaappipakastin yhdistelmää x 2?

Jääkaapin ja pakastimen kanssa olen pohtinut sellaista ratkaisua, että vierekkäin tulisi kaksi identtistä jääkaappipakastinta. Meillä on jo olemassa arkkupakastin joka tulee autotallin varastoon. Se ei kuitenkaan tällaisille marjarohmuille syksyisin riitä ollenkaan, ja kaksi jääkaappia mahdollistaisi sen, että toisen voisi säätää kylmemmälle lihaa ja kalaa varten. Keväällä sitten voisi toisen pakastimen ottaa pois käytöstä kun marjat ja riekot on syöty. Kuivaavia pyykkikoneita olen kuullut kilvan haukuttavan ja tähän tietoon meille ei olisi tulossa myöskään kuivausrumpua vaan kuivaus"komero" kodinhoitohuoneeseen. Komero on tehokkaalla lattialämmityksellä ja ilmanvaihdolla tehty tila, jossa voisi kuivattaa niiden sukkien, lakanoiden ja kurahaalareiden lisäksi kalastusverkot, kiipeilyköydet, teltan jne.  


Kumpaa tänään: lohi- vai lihalaatikkoa?

Olemme nyt naperon kanssa kaksin mummolareissulla, joten tuoreet raksakuvat jäivät tästä postauksesta uupumaan. A kuitenkin ahkeroi täyttä häkää koska autotalli pitäisi saada pystyyn ennen ensi viikon keskiviikkoa jolloin on suuri päivä: päärakennuksen toimitus! Mekin olemme silloin kotona valmiina maalausurakkaan. Ennen lähtöään kodin hengetär valmisti toistakymmentä annosta pakkaseen ehkäisemään grillimässäyksiä. Ihan sillä tavallisella mutta tulisella 80-luvun uunilla.

Pottailua rusinapalkalla

Punainen vai ruskea tupa?

Äänestä suosikkisi!

A on viime viikkoina muistutellut että se talon ulkoväri pitäisi valita. En ole oikein syttynyt asialle koska tuntuu niin epätodelliselta valita väriä talolle josta ei ole pystyssä vielä seinääkään. Autotallista on kuitenkin jo kaksi seinän runkoa pystyssä ja sen + huussin seinät pitäisi maalata pikapuoliin. Yksi iltamyöhä sitten tihrustimme silmät puoliummessa värikarttoja. Aika hyvin värimaku menee meillä yksiin mutta varmuuden varaksi päädyimme hakemaan neljä eri koepurkkia kuullotetta. Samalla otimme koepurkin mansikoita maksavaa sisäpaneeleihin tulevaa vahaa jolla voin sitten sivellä huussin seiniä ja kokeilla montako kerrosta näyttää sopivalta. Se viime viikolla shoppailtu ekohuussi tosiaan tuli, ja pian ostan raksalle oman potan kuivaksi opettelevalle naperolle!

Autotallin seinä nousee miesvoimalla

Viime viikolla meillä tuli yllätysvieraita: maalämpökaivojen poraajat etuajassa. Heti suunnitteluvaiheessa oli selvää, että hankimme tuon ekologisen ja taloudellisen lämmitysmuodon. Perustaessa se on vain aika hinnakas. Keväällä bongasin lehdistä ja jopa kaupan ilmoitustaululta kaivonporaajien mainoksia ja lähetimme tarjouspyyntöjä. Homma kuulosti melko jännittävältä koska joka paikkaan poraus ei onnistu ja hinnoittelu menee porattujen metrien mukaan. Asia jätettiin Herran huomaan ja kas, kallio tuli vastaan jo reilussa 20 metrissä, hurraa!

Maalämpöporarit

Naperon kanssa kurvaamme edelleen päivittäin polkupyörällä raksalle. Joskus jotain pientä tekemään mutta useimmiten tutkimusmatkailemaan ja fiilistelemään. Veden läheisyys tulee varmasti aiheuttamaan lapsiperheessä huolta mutta en jaksa sitä vielä miettiä.

Oman rannan rentukat

Et voi tehdä taloasi hiekalle...

Pohjat kuntoon

Toukokuun viimeiset viikot jatkuivat raksalla autotallin perustusten parissa. Valoisat yöt ja A:n  lähestyvä töihin paluu saivat hippulat vinkumaan tasaiseen tahtiin yli puolen yön. Puheissa (silloin kun vilaukselta näimme) vilahteli tarinoita sopivasta sepelimäärästä, raadonputkien tärkeydestä, tasaushiekasta ja kaadoista. Amatöörirakentajaa tuntui riepovan erityisesti se, että lähes joka työvaiheen toteutuksesta tuntui olevan sen seitsemän mielipidettä. Sovitteluyritykset tyylillä "ehkä asiat voi tehdä monella tavalla oikein" eivät tuottaneet tulosta ja tiedonlähteitä kaivettiin milloin mistäkin.

Ammattimiesten styroksinlevitystä

Amatööri ja styroksit

Styroksia tuli 20 cm ja sitä haettiin K -raudasta PALJON. Sen laittoa ryyditti varsinaiset suvikelit: muruset ja taivaalta tuleva tavara muistutti kovasti toisiaan päivästä toiseen. Kotona imuroitiin joka päivä, koska tuo höttö oli juurikin samanlaista kuin tekonurmen mujunen joka myös saa rouvan paineet koholle. Raudoituksessa pääsin myös avuksi: rautoja kohottamaan tarvittiin "korppuja" joita appiukon kanssa kiinnittelimme erään illan. Samaan aikaan itse rakentaja draamaili autotallin ajoluiskan kanssa jossa taittiin tarvita parikin yritystä ja erehdystä.

Vesi Ollin ripeää toimintaa

Sitten Suuri päivä eli valupäivä oli tulossa! Rouva ohjeistettiin keräämään neulaset ja muut kakat edellisenä iltana valun tieltä ja aamulla taas tuomaan kahvit ja pullat työmiehille mielen ja ruumiin virkistykseksi. Kesän ensimmäinen lämmin päivä vaan oli huono keli valun kannalta, ja muurari Aki Pikkuhookana sekä kumppanit saivat levittää hiki hatussa laastia. Ehdin jo ennenaikaisesti iloita tulevasta valunkuivatustauosta raksaamisessa ja hääpäiväreissusta, mutta ei, näillä keleillä laastia täytyykin sitten kastella! Nyt Suvivirren soitua tuntien määrä tuntuu lisääntyneen huimasti vuorokaudessa ja mielellään tekisi enemmänkin raksan eteen. Napero vain on turhan innokas laastinsekoittajakaveri. No, ainahan voimme maksaa laskuja ja shoppailla huusseja.