Meidän piparkakkutalo

Jokos teille pian muutetaan? No, sisällä näyttää tältä: pohjalla on soraa ja sitä valmistellaan siihen kuntoon että päästään lattiaa valamaan. A otti virkavapaata yhden päivän jotta pääsi putkimiehelle avuksi. Työmiehillä on muuten ihan hyvä hinta: kannattavampaa on jäädä itse pois töistä kuin palkata ammattimies. Keittiön kohdalla tuli ylläri: pohjapiirustukseen oli jäänyt vanhojen keittiösuunnitelmien merkinnät eikä uusien suunnitelmien mitat olleet kuin summittaiset. Tarkkoja mittoja ei ehditty hakemaan kun työmiehet olivat jo lapion varressa. Toivottavasti siinä tiskikoneessa on pitkät putket jos nuo ei nyt ihan kohdilleen menneetkään...


Porstuan puoli

Harrin pystytysporukka on saanut työnsä valmiiksi ja ulkomaalaukset saimme siis urakoitua varsin hyvälle tolalle. Kuullote on laitettu yhden kerran ja suurin osa valkoisista kahteen kertaan. Ehkä ensi kesänä sitten se toinen kerta, mutta juuri nyt ei jaksa ajatella sinne saakka. Etupihalta näkyy ikkunat tuleviin makkareihin ja työhuoneeseen. Takapihan puolella puolestaan on saunan kapea ikkuna, keittiön ikkuna keskellä ja olohuoneen ja "jumppahuoneen" ikkunat seuraavina. Kodinhoitohuoneen ovi puuttuu koska siinä oli väärä kätisyys ja siihen tuleekin uusi talotoimittajalta.

Takapihan puoli

A:lle puhdas sisäilma on ensiarvoisen tärkeä asia homeelle altistumisen vuoksi. Hyvästä pohjan suojauksesta huolimatta sepeliin pääsi homehtuvaa eloperäistä ainesta. Isäntä kaiveli ja imuroi talon pohjaa pari työpäivää ja löysi myös sepelin mukana tulleita jo lahonneita oksan ja risun kappaleita. Seuraavaksi vuorossa oli sepelin pesu, koska kapillaarikatkossa ei saisi olla mukana hiekkaa, ja mukana oleva hieno hiekka voi tukkia ilmakierron. Tällöin mahdollinen radon, kosteus ja homehöyryt eivät pääse poistumaan putkiin.

Työmiehet soran pesussa

"Kiipeilypalatsin" kimpussa ovat hääränneet Mobergin veljekset eli Arctia-Pine Oy. Tarkoitus oli tehdä tämä vaihe itse mutta käytettävissä oleva aika ja voimavarat eivät nyt kerta kaikkiaan kohdanneet. Levyt on seinissä ja pian kai paneeliakin. Näiden paneelien käsittely taitaa jäädä ensi kevääseen, koska on sen verran syksyiset kelit jo tulleet. Rouva kävi naperon kanssa tarkastelemassa tilannetta pitkästä aikaa. Nyt emme ole joka ilta raksalla olleet, koska siivousta tai muuta lapsen kanssa duunailtavaa ei ole niin ollut.

Napero: "Siellä on pimeää!"

Oman katon alla

Viime viikot on vietetty jossain ihan muualla kuin koneen ääressä joten viimeisestä postauksesta on vierähtänyt hieman enemmän aikaa. Mutta paljon on tapahtunutkin: Saimme lopulta katon päälle! Maalausverstas oli siirretty talon sisälle jo jokin aika sitten, kun aluskate oli osittain päällä, ja tällöin sai pelätä sadekuuroa joka yllättää juuri kuivamaan asetellut laudat. Ensimmäiset pisarat peltiin niiden alla suojassa sai siis lähes onnenkyyneleet silmiin! Pojille tosin sadekuuro tuotti haasteita. Peltien laiton jälkeen taloon saatiin räystäslaudat kiinni ja paneelit tuohon seinän jatkeeksi. A on hiukan marissut sitä ettei laitettu hirsiseinää ylös asti, mutta tällä mennään nyt.

Tero ja Jouni työssä

Juuri nyt tuntuu että nämä maalaustalkoot ovat ikuiset. Aina löytyy uusia snyykilautoja tai mitä lie koristelistoja jotka odottaa käsittelyä. Ensin Valtti pohjuste ja sitten kaksi ohutta kerrosta maalia. Sadetutkien ja ilman kosteusprosentin jatkuva kyttäys vain jatkuu. Ilman talkooapua tämä homma olisi paljon huonommassa jamassa. Eräänkin kerran huokailin kädet ristissä että mistä saataisiin se armeija joka tämän päivän urakkaan tarvittaisiin. Mutta sitten pihaan karautti tehonelikko Elli, Linda, Enni ja Aava ja etuseinä tuli maalattua! Kiitos myös Niklakselle avusta. Mutta on tässä vain hommaa. Seuraavaksi alkaa lattian valun valmistelu ja sen valmistuttua toivottavasti voisi hiukan hengähtää ja viettää vaikka vapaaillan-voisiko...? Todella tiiviisti kaikki vapaa-aika kuluu raksalla, edelleen. Tämä viikko on myös totuteltu uudenlaiseen arkeen kun työt ja naperon päivähoito alkoivat. Hilla-aikakin on kuumimmillaan päällä mutta kaikeksi onneksi mummon ja papan jalka on noussut jänkhällä niin hienosti että nuorelle perheellekin on riittänyt antimia. Nam!

Samuel urakoi meillä yötä myöten, kiitos!

Kuultoa pintaan naisvoimin!

Maalari maalasi taloansa

Kesän lämpöennätykset rikottiin

Palkin liimausta

Raksalla on viime viikkona autotallin osalta laitettu päätyvasoja, tehty tellinkejä, käsitelty ja maalattu, siivottu, peitelty ja taapeloitu. Sää lämpeni mutta pahuksen sateet ovat edelleen jatkuneet. Jos jotain hyvää säästä on sanottava niin hyttysiä ei ole ollut melkein ollenkaan. Päärakennuksella raksapojat ovat ahkeroineet ja sen verran olen ollut ymmärtävinäni että aluskate on melkein kokonaan paikallaan. Rakentaminen sisältää kyllä oman termistönsä joka on täyttä hepreaa asiaan vihkiytymättömälle. Tällä viikolla olen sentään oppinut otsa- ja räystäslautojen sekä uros- ja naaraspontin erot. Päätyvasojen merkitys jäi vielä epäselväksi...

Kuisti etenee

Aikaisemmat hirsien käsittelyt olivat vasta alkusoittoa ja täällä viikolla olenkin kunnostautunut maalarina! Jonkinlaiselle epämukavuusvyöhykkeelle astumista on vaatinut sen tunnustaminen että en oikeastaan tiennyt mitään maalin ohentamisesta, pensseleiden huoltamisesta jne. A antoikin minulle luettavaksi Kimaran Hirsirakennuksen maalaustyöohjeet vihon ja iltayön rauhallisena hetkenä kuuliaisesti tentin opuksen. Tarkoituksena oli vetää Valtti pohjustetta laitoihin ja paneeleihin ja sen jälkeen valkoista lautoihin. Mutta itse urakka tuntui etenevän monta päivää tuskastuttavan hitaasti-siis naperon uni- ja pikkukakkosajan verran. Mutta sitten kuin Taivaan lahjana saimme apujoukkoja! SuurKiitos Fred, Antti, Matti, Imppa, Vuokko, Saana, Marko, Luukas ja Ruut.

Valttia paneeleiden pintaan

Joku sanoi minulle viimeisten viikkojen aikana että tämän kesän sinä muistat aina. Ilon ja itkun kyyneleet kuuluvat elämään kun laitetaan itseä likoon ja suurkiitos niin monille kannustaville ja myötäeläneille ystäville. Aika monta kertaa olen todennut että rakentaminen ei sovi minun luonteelle. Se on palkitsevaa kun työn jäljen näkee mutta suunnittelu, pohdiskelu ja pieleen menneen korjaaminen ovat... sanotaan nyt vaikka että aika tuskastuttavaa.

Kyllä me osataan siivota!

Matalalennosta korkeuksiin

Keskiviikkona vuorossa oli kattotuolien ja päätykolmioiden nosto. Vaivalla asetellut pressut läksivät veks vaikka säiden Herra antoi jälleen ropista taivaan täydeltä. Nostoporukka teki todella täyden työpäivän vaativassa säässä korkeuksissa. Erityiskiitos nosturiautokuski Matille! Mutta jo sais olla satamatta. Tämä sään kyttäys ja stressaaminen on tuonut flasbagejä lapsuudesta kun odotettiin heinäpoutaa. Silloin päivän jännittävin hetki oli soitto Maaseudun tulevaisuuden sääpalveluun.

Porataan sähkörasioille paikkoja

Viime viikkoina on vastustanut muunkin kuin sään suhteen. Mutinoita raoista hirsien välissä ja heitoista autotallin ristimitoissa ja -palkissa on kuultu iltaisin ja aamuöisin. A elää täysillä rakentajan arkea ja on jaksanut painaa pitkää päivää kaikki vapaahetket. Rouva on kantanut lautansa taapelista iltapäivisin naperon mentyä mummolaan. Työnkuvaan kuuluu A:n assistenttina toimiminen, siivous ja seinien käsittely sään salliessa.

"Kiipeilypalatsin" tuolit nousee

Olen viime viikkoina tutkinut hirsitalojen sisäkuvia ja makustellut sisäseinien sävyä. Kyllä hirsi vain on kaunista ja monia hienoja ratkaisuja löytyy. Valkovahaa laitamme mutta kuinka peittäväksi? Oranssit mökkiseinät eivät ole nyt haaveissa ja kellastuminen alkaa heti kuten alla olevasta kuvasta näkee. Ulkoseinät on käsitelty homeenestoaineella ja päätykolmioihin ehdin maantasossa melkein kokonaan vetää Tikkurilan pohjusteen. Päälle tulee sävy Karhu puolella pigmentillä. Se on nyt päätetty mutta tavara ei ehtinyt tulla ennen päätyjen paikalleen nostoa. Lämpimästi tervetuloa maalaustalkoisiin...

Kimarapytinki aluillaan. Ja en taida ihan tikkailta maalata noita räystäslautoja.

Tämä sadeasuinen kaksikko tarvitsi vähän piristystä ja kävi hakemassa S marketin laarista herkkuja ja puuhaa iltapäivään.

Taisit syödä kuormasta!

Hirsiä ilimassa

Olen ihastunut. Reissusta palatessa raksalla odotti ensimmäinen lähestulkoon valmis rakennus eli Ekolet huussi. Siellä se jökötti tontin laidalla komeana ja tuli todella tapeeseen, sillä nyt pystytysvaiheessa tontilla häärii ukkoja ja rouvakin pitkää päivää. Sain nimittäin "au pairiksi" tädin näihin ruuhkaviikkoihin. Ja voi tätä vapauden riemua kun saa olla raksalla pitkää päivää! A oli ahkeroinut vessa-asioiden lisäksi myös autotallin kimpussa jossa yksi iso operaatio oli palkin paikoilleen nosto. Kiipeilijä teki sen(kin) tavallaan.

Pintaan on kokeiltu jos jonkinmoista kuullotetta testiksi päärakennusta varten

Autotallin palkin nosto-operaatio

Reilun viikon olemme eläneet pystytyshomman keskellä ja ei tästä ole jännitystä puuttunut. Harrin porukka aloitti työn tiistaina ja jälkeä syntyi nopeaan tahtiin. Mutta sitten Suomen kesä muutti suunnitelmia. Mieliala oli tontin mutavellissä kun kyykistelin autotallin kattotuolien alla kaatosateen piiskatessa tuoretta hirsipintaa ja tuulen repiessä vaivalla suojaksi aseteltuja muoveja. Lohdukkeeksi kysyin neuvoa Googlelta ja laitoin kädet ristiin: lukija voi itse arvata kummasta oli enemmän apua... Onneksi noina päivinä meillä kävi tsemppausporukkaa kylässä jotka jaksoivat valoa toivoa.

Seinää kohoaa

Jaa teimmekin sitten uima-altaan...

Pystytyksen oli määrä jatkua perjantaina klo 6. Kyttäsimme säätä ja A valvoi yötä ottaen suojaukset pois heti sateen varmasti lakattua jotta hirsi ehtisi kuivua edes hiukan. Ja niin päivän kuluessa seinä nousi täyteen korkeuteen ja lauantaina pääsimme pitämään suunnitellut hirsien ulkopinnan käsittelytalkoot Uulalla. Varsinaisen maalauksen ajankohta ja varsinkin millä se tehdään on vaihtunut sen seitsemän kertaa. Ja voin kertoa että rouvalle olisi sopinut jo kuusi eri vaihtoehtoa.

Nimim. niskat hieman jumissa

Nosturiauton kiireiden vuoksi pystytyksessä on nyt viikon tauko ja vuorossa oli jälleen hirsien peittelyoperaatio, koska tämän kesän poutaan ei ole totisesti luottamista. Monet vakuuttelut "kyllä hirsi kuivuu itsestään" olemme toki saaneet kuulla mutta yritetään nyt pelata varman päälle. Peittelyn lisäksi rouvan työnkuvaan kuuluu tietenkin siivousta.

Siinä se kehikko on! Tuliko ovi lukkoon?

Kiipeilijä ja narut solmussa

Hengettären työkalut

Kesän alkuun otin asiakseni pyytää tarjouksia kodinkoneista. Olen toki vieraisilla käyttänyt tiskikonetta, induktioliettä tai kiertoilmauunia mutta ihan kylmiltään hyppäsin pyrolyysiuunien, kuivaavien pesukoneiden ja älyjääkaappien maailmaan. Ja kyllä markkinoijat osaavat työnsä: Hetken olin jo hankkimassa erittäin hellävaraisesti höyryllä lohet kypsentävän, kaikki kasvisten ravintoaineet säilyttävän ja leivän pinnan rapeaksi suihkuttavan ihmeuunin. Tavallinen uunihan korventaa lohen kuivaksi, pistää paistit piloille ja sitä mokomaa pitää vielä vahtia, toisin kuin automaattisen paistolämpömittarin uuneissa jotka tietenkin myös puhdistavat itse itsensä!



Boschin jääkaappipakastin yhdistelmää x 2?

Jääkaapin ja pakastimen kanssa olen pohtinut sellaista ratkaisua, että vierekkäin tulisi kaksi identtistä jääkaappipakastinta. Meillä on jo olemassa arkkupakastin joka tulee autotallin varastoon. Se ei kuitenkaan tällaisille marjarohmuille syksyisin riitä ollenkaan, ja kaksi jääkaappia mahdollistaisi sen, että toisen voisi säätää kylmemmälle lihaa ja kalaa varten. Keväällä sitten voisi toisen pakastimen ottaa pois käytöstä kun marjat ja riekot on syöty. Kuivaavia pyykkikoneita olen kuullut kilvan haukuttavan ja tähän tietoon meille ei olisi tulossa myöskään kuivausrumpua vaan kuivaus"komero" kodinhoitohuoneeseen. Komero on tehokkaalla lattialämmityksellä ja ilmanvaihdolla tehty tila, jossa voisi kuivattaa niiden sukkien, lakanoiden ja kurahaalareiden lisäksi kalastusverkot, kiipeilyköydet, teltan jne.  


Kumpaa tänään: lohi- vai lihalaatikkoa?

Olemme nyt naperon kanssa kaksin mummolareissulla, joten tuoreet raksakuvat jäivät tästä postauksesta uupumaan. A kuitenkin ahkeroi täyttä häkää koska autotalli pitäisi saada pystyyn ennen ensi viikon keskiviikkoa jolloin on suuri päivä: päärakennuksen toimitus! Mekin olemme silloin kotona valmiina maalausurakkaan. Ennen lähtöään kodin hengetär valmisti toistakymmentä annosta pakkaseen ehkäisemään grillimässäyksiä. Ihan sillä tavallisella mutta tulisella 80-luvun uunilla.

Pottailua rusinapalkalla

Punainen vai ruskea tupa?

Äänestä suosikkisi!

A on viime viikkoina muistutellut että se talon ulkoväri pitäisi valita. En ole oikein syttynyt asialle koska tuntuu niin epätodelliselta valita väriä talolle josta ei ole pystyssä vielä seinääkään. Autotallista on kuitenkin jo kaksi seinän runkoa pystyssä ja sen + huussin seinät pitäisi maalata pikapuoliin. Yksi iltamyöhä sitten tihrustimme silmät puoliummessa värikarttoja. Aika hyvin värimaku menee meillä yksiin mutta varmuuden varaksi päädyimme hakemaan neljä eri koepurkkia kuullotetta. Samalla otimme koepurkin mansikoita maksavaa sisäpaneeleihin tulevaa vahaa jolla voin sitten sivellä huussin seiniä ja kokeilla montako kerrosta näyttää sopivalta. Se viime viikolla shoppailtu ekohuussi tosiaan tuli, ja pian ostan raksalle oman potan kuivaksi opettelevalle naperolle!

Autotallin seinä nousee miesvoimalla

Viime viikolla meillä tuli yllätysvieraita: maalämpökaivojen poraajat etuajassa. Heti suunnitteluvaiheessa oli selvää, että hankimme tuon ekologisen ja taloudellisen lämmitysmuodon. Perustaessa se on vain aika hinnakas. Keväällä bongasin lehdistä ja jopa kaupan ilmoitustaululta kaivonporaajien mainoksia ja lähetimme tarjouspyyntöjä. Homma kuulosti melko jännittävältä koska joka paikkaan poraus ei onnistu ja hinnoittelu menee porattujen metrien mukaan. Asia jätettiin Herran huomaan ja kas, kallio tuli vastaan jo reilussa 20 metrissä, hurraa!

Maalämpöporarit

Naperon kanssa kurvaamme edelleen päivittäin polkupyörällä raksalle. Joskus jotain pientä tekemään mutta useimmiten tutkimusmatkailemaan ja fiilistelemään. Veden läheisyys tulee varmasti aiheuttamaan lapsiperheessä huolta mutta en jaksa sitä vielä miettiä.

Oman rannan rentukat