Lapsiperheen väliseinät

Raksakesä käy kuumana sekä sään puolesta että talossa. Rouva ja lapset lähtivät mummolaan lomanviettoon kolmeksi viikoksi ja raksamies sai rauhassa pakertaa ja käydä vaikka kiipeilemässä vapaahetkenä. Taisi malttaa ruhtinaalliset kaksi kertaa. Sen sijaan raksalla ohjelmassa on ollut muun muassa väliseinien äänieristyksen suunnittelu. Nykyisessä vuokra-asunnossa lapsiperhearkea jo tovin viettänyt A haluaa päästä tästä korvatulpat- tai kuulosuojaimet päässä nukkumisesta. Eristysvillaksi tulee kivivillaa, koska se on M1 luokan tuote, eikä selluvillaa varmemmin päästä huoneilmaan esimerkiksi booria tai painomustetta joihin voi herkistynyt reagoida. Kaikkiin paikkoihin ei villaa kuitenkaan voi laittaa, koska väleissä on jo niin paljon johtoa sun muuta keskuspölynimurin putkea. Tässä apuna on ohkaisempana materiaalina puukuituinen Huokoleijona. (A:n huomio: Äänieristykseen olisi varmasti olemassa fiksumpiakin ratkaisuja kuin pölisevä villa?)

Keskuspölynimurin kytkennät toimii. Nyt voi naulata väliseinät huolella kiinni.

Koska paneeleiden välien raoista on yhteys huonetilaan,  laitetaan paneelin ja villan väliin ilmansulkupaperi, jotta alipaineinen ilmastointi ei vedä villakuituja huoneilmaan. Talofirman ohjeiden mukaan paneeli pitäisi liimata runkotolppiin, jos haluaa käyttää piilonaulausta. Paperin laitto kuitenkin torpedoi paneeleiden liimaamisen ja sitä kautta piilonaulaamisen. Saa nähdä miten paljon naulan reikiin pakkautuva maali valuu kun paneeleita maalataan.

Ei näkyvää, mutta niin tärkeää ja tarkkaa johtojen piilotuksia ja aparaattien asennuksia

Muurarimestari

Itsestä tuntui, että raksalla ei ollut näkyvää edistymistä paljon tapahtunut kolmessa viikossa. Mutta sitä ei tietysti parannut sanoa ääneen. Hienolta tuntuikin, kun muurari Aki tuli mestaroimaan kylpyhuonetta ja hartaudella valitut laatat näki paikoillaan parissa päivässä. Kyllä kiiteltiin sitä, ettei lähdetty isompiin laattoihin vaikka ne houkutti. Näitäkin (60x20cm) joutui palastelemaan tosi paljon joten hukkaan olisi mennyt se ilo. Olen tosi tyytyväinen laattoihin ja taitaa myös A ne pitkin hampain hyväksyä. Ensi viikolla vuorossa on märkätilojen lattian laatoitus ja kovalla kiireellä pitäisi päästä autotallin paneeleita käsittelemään jotta saisi ne seinään. Tallihan on ollut pelkällä levyseinällä talven yli.

Tuoreet laatat ja tuttu iskä. 

Urakkaa riittää ja tänä aamuna A tuskaili sitä, että raksalomaa on enää kolme viikkoa. Itselläni äitiysvapaa jatkuu mutta tietäähän se aikataulutetumpaa elämää myös perheelle. Uuden talon korkein hinta onkin mielestäni perheen ikävä poissaolevaa isää sekä toisin päin. Yritämme pitää lippua korkealla ja napero onkin oppinut toistelemaan: "Hei hei raksamies, siunausta päivään, kyllä me pärjätään!" Onneksi tulokas on ollut helppo tapaus tiheää syömistä lukuun ottamatta ja arki on... rullannut.

Hellekesä nyt, vuosi sitten eri kelit!

Johtoajatus

Viimeisen kuukauden raksa on vaatinut erityisen paljon ajatustyötä. Haasteena onkin ollut väsyneiden aivojen terävänä pitäminen johtojen ja rasioiden parissa. Mistä kautta johdot saa vedettyä, että ne eivät tule haitolle? Paneelin naulat eivät saa osua johtoihin. Keskuspölynimurin putkistoa pitää kiertää. Paneelin uran korkeus muuttuu joka kulmassa ja se määrää pistorasioiden korkeuden. Meillä oli toki olemassa alkuperäinen sähkösuunnitelma, mutta kalusteiden paikkojen tarkentuessa vaihtuu suunnitelmat lennossa. Rouvalta tiedustellaankin kesken vaipanvaihdon ja kaurapuuron keiton mille korkeudelle haluan eteisen pistoriat tai kuinka pitkä olisi keittiön puuhellan yläpuolinen lednauha. SähköexPerttimme Niva on ratkaissut monta sähköistä probleemaa.

sähköexPertti

Mutkia matkassa

Sähköjohdot pitää putkittaa, jos ne jäävät villojen sisään. Tässä vesijohdon suojaputkea uusiokäytössä.

Sitä saa mitä haluaa. Jakorasiameri mahdollisti huippusiistin valonohjaussysteemin köökin puolelle.

Monta monituista iltaa olen saanut katsella kuinka A tutkii kulmat kurtussa nettikaupoista lamppuja ja himmentimiä. Ja toki varmasti kiitän vielä monta kertaa raksamiehen sinnikkyyttä suunnittelun saralla, sillä itse olisin paljon suurpiirteisempi ja sitten harmittelisin väärässä paikassa olevia pistorasioita, lamppuja ja huonolaatuisia ledvaloja. Ikänäön vaivaama A haluaa paljon valoa ja minä taas pidän tunnelmallisesta hämärästä, joten meille tulee paljon himmentimiä. Molempien ulko-ovien suussa on myös koko talon valot sammuttava katkaisin (lukuun ottamatta eteisen infrapunatunnistimella olevaa valoa). Raksahommia on osaltaan hidastanut mennyt juhlakausi joka huipentui pookelin nimiäisiin. Sukua saapui kaukaa kylään ja tietenkin nuoren perheen työmaata ihmettelemään. Saimme myös monenlaista apua "pihalla ja puutarhassa": iso kiitos siitä! Videomaakari A halusi tehdä myös tällä kertaa "julkkarivideon" ja hienohan siitä tuli https://vimeo.com/user86075886 #kiitollinensiunattuonnellinen

 

Paneelit ponttiin

Kevät on ollut jännittävää aikaa raksalla. Ensin pelättiin minkä tavarakuorman päälle rytisee katon lumikuorma. Sitten piha muuttui ensin sohjo- ja sitten "juoksuhiekka"-ansaksi, johon kerran olin vähällä jäädä auton kanssa kiinni. Sen jälkeen autot jätettiinkin aina tielle kovalle maalle. Sitten ennätystulvat eivät yltäneet huussille asti (-1,5m),  mutta korkeaksi rantuus nousi. Sisällä pirtissä tammikuun -10 asteessa kärvistely on vaihtunut hien virtaukseen. "Ihanasti valoa antavat" eteläpuolen ikkunat lämmittävät raksamiesten selät, kun he kiikkuvat tellingeillä korkeuksissa hakkaamassa paneeleita ponttiin. Ja ponttiin ne menivät, joten pintakäsittely ennen asennusta kannatti!

Pitkää pätkää

"Turvatellingit"

Sävyero 2x Tremax-hirsi vs  2x Tremax ja kerran Auro (10%) käsitelty paneeli.

Väliseinät valmistuu.

Nyt ovat väliseinät hyvää vauhtia valmistumassa. Johan tuvan tilan tuntu alkoi vähentyä kun rungot saatiin pystyyn. Samalla rouvallekin alkoi hahmottua huoneiden mittasuhteet. A:n hommat ovat olleet moninaiset: Sähkötarvikkeiden tilaus venyy ja paukkuu ja iltaisin keskustellaan jälleen kerran siitä, tarvitseeko saunaan lauteiden alle siivousvalon vai riittääkö valoksi kattoon valokuidulla toteutettava pohjoisen pallonpuoliskon joulun 2018 taivas. Kiuas on ostettu, kiinteistöveron määrä tarkistettu, Tremax- ja Aurokäsittelyjä jatkettu, takan korvausilmaräppänän läpivientejä porattu, tellinkejä rakennettu, siivottu... ja joskus ehditty hetken halata vaimoa, ihmetellä muurahaisia esikoisen kanssa ja vauvantuoksua kuopuksen kanssa. Imppa-pappa on myös ollut isoksi avuksi koloja veistämässä.

Talotoimittajan kanssa on samalla käyty neuvotteluja mm. hirsien rako-ongelman ratkaisemiseksi. (ks. Onko jokin mennyt pieleen? -Teksti). Heidän mukaansa raot hirsien välissä olisi pitänyt huomata pystytysvaiheessa ja reklamoida uudet hirret. Pienen hinnanalennuksen loppulaskuun saimme ja muuta tavaraa reklamoitujen tilalle. Pystytysvaiheen mokaa on myöhäistä nyt itkeä, joten A on pyrkinyt täyttämään rakoja. Mitä tapahtuu hirsitalon eläessä jää sitten nähtäväksi. 

Ennätystulva 12.5.2018 klo 16:29

Piiloföljäri, joka jää paneliseinän sisään.

Sopivan sävyn metsästys

Alunperin ajatukseni oli että käsittelemme sisäseinät kuultovalkeaksi, niin kuin nykyään lähes kaikissa "skandinaavisen vaaleaksi" sisustetuissa hirsitaloissa on. Hieman asiaa tutkittuani huomasin, että eipä se olekaan ihan niin yksinkertaista. Hirsi tummuu, ja monet kuultovalkeat seinät ovat alkaneet näyttää punertavilta ajan myötä. A taas sai päähänsä, että kaunis käsittelemätön hirsi olisi oikeastaan paras (ja vähiten työtä vaativa) ratkaisu ja alkoi dissailla "sairaalan valkoisia" ja "persoonattomia" ratkaisuja.

Tremaxia homeenpoistoon ja hirsien vaalennukseen.

Nettisurffailun tuloksena löysin Tremaxin, jota tilasimme kokeeksi jo marraskuussa Suomen luonnonmaaleilta. A tuskaili silloin hirsien päälle ilmestyneen sinistymisen kanssa ja yritti poistaa sitä erilaisilla litkuilla tuloksetta, kunnes tämä lipeäpohjainen aine tehosi! Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme käyttää Tremaxia myös seiniin.Sitä on helppo levittää ja se on riittoisaa. Paneeleihin on tähän mennessä laitettu kaksi käsittelykertaa ja seiniin kolme, eikä toki kaikkia pintoja olla vielä käsitelty lainkaan. Mutta sävy on alkanut miellyttää meitä molempia, ja Tremax lupaa säilyttää puun vaaleudun toistakymmentä vuotta. Litku tuoksahtaa niin että hajun tunnistaa vaatteista vielä kotonakin, ja pintojen ja itsensä suojaaminen on tärkeää.

Vasemmalla kaksi kertaa Tremaxilla, oikealla lisäksi Auro

Tremaxin päälle laitetaan Auro 160 kuultomaalia. Käsittelykertoja tulee siis lukuisia ja helpommallakin varmasti pääsisi. Mutta eihän sitä ole tässä projektissa muutenkaan haettu. Myrkyttömäksi ja hengittäväksi mainostettu Auro ei tosiaan haise, ja maalari voi huoletta halata kolmeviikoista tuhisijaa heti kotona. Päädyimme siihen, että vain korkeaan tilaan tulevat hirsipanelit käsitellään ennen paikalleen laittamista, vaikka panelin kuivuessa käsittelemätöntä panelia tulee näkyviin raoista. Saimme Suomen luonnonmaaleilta koepurkit Aurosta 5 % ja 10 % valkoisella sävytettynä, ja päädyimme tähän 10 % jotta pääsisimme yhdellä käsittelykerralla. Koemaalauksissa meidän silmään kaksi kerrosta teki pinnasta liian kiiltävän, ja maalarimestarilla riittää kyllä puuhaa lukuisiksi illoiksi tässäkin.

Pensselisetä mestaroi Auron itse. Laadukas sivellin on ehdoton!

Auro 160 10 % valkoisella sävytettynä, yksi käsittelykerta riittää.

Muuria rakentamassa

Se piti pientä hurinaa ja veden lorinaa. Ilmeisesti putkistoa pitää vielä ilmailla? Vieressä oli pakko liata käsi lattian tomuun ja kokeilla: "juu, kyllä lämpöä tuntuu!" Hurraa, Nibe hurraa ja pukkaa vihdoin meille maasta lämpöä! Huuli pyöreänä en voi lakata ihmettelemästä että tällainen systeemi toimii. Muistan sen kesäpäivän kun A oli töissä ja kävin jututtamassa maalämpöporareita tontilla ja jännitettiin onnistuuko poraus, ja kuinka syvään pitäisi mennä. On siitä matkaa tultu tähän! Pumpun asennus antoi odottaa itseään ja aikataulu paukkui, mutta jospahan tuo lattia nyt kuivaisi hyvin loppuun saakka. 

Tekninen tila ja maalämpöpumppu.

Tulisijat ja muuri on edistynyt siihen pisteeseen, että seuraavaksi se maalataan ja pitää päättää lopullinen ulkoasu. Luukut on maalattu hopeisiksi, koska eihän tähän nyt mustat sopisi. Hellan jatkeeksi tulee kivitaso leipomispaikaksi ja sen alle laatikostoa. Uunin toiselle puolelle syvennys. Mutta se spesiaali juttu meillä on reissuista kannetut luonnonkivet joiden käyttöä ja sommittelua ympäri muuria on työstetty jo pitkään. On tehty paperille hahmotelmia sijoittelusta, mietitty soveltuvuutta kiipeilyyn, hyödyntämistä peltien aukaisussa, kynttilänalusina jne. A on sahannut ja porannut kivikokoelmaa ja olen käynyt makutuomarina miettimässä sommittelua. Välillä turhautuneena "kaikki käy" mentaliteetilla kun tuntuu että taiteilija vaan viilaa kultaista leikkausta. 

Muuri- harmaa vai valkoinen, siinäpä pulma!

Mallaillaan kiviä. Mistähän teille lukijat kaksi ylintä on tuttuja?!?

Kevätkelit.

Laattakriisiä pukkaa

Jotenkin tämä laattojen valinta tuntuu tulleen yllättäen. Minulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen näihin alkaviin sisustuksellisiin valintoihin: Toisaalta nämä selkeästi ulkonäölliset asiat ovat oikein kiinnostavia ja konkreettisia. Näistä ymmärtää heti suurin piirtein mistä puhutaan toisin kuin koolauksien, tiivistyksien sun muun kanssa. Toisaalta nämä aiheuttavat ahdistusta: Näissä kysytään rouvan mielipidettä ja mitäs jos se mielipide ei ole kovin selkeä ja vaihtoehtoja on sitä enemmän mitä enemmän asiaa tutkii. En ole koskaan ollut mikää sisustusjulkaisujen suurkuluttuja, mutta nyt pakon edessä olen kirjautunut Pinterestiin, selannut alan lehtiä ja lukenut blogeja.

Kolmas ylhäältä sykähdyttää, 20 x 50 (Värisilmä)

Suihkun paikka sekä "must" väliseinä syvennyksellä.

 Noh, asiaa mutkistaa tai helpottaa se, että näillä perillä on melko vähän valinnanvaraa tarjonnassa. Kylpyhuoneen seiniin haluan vaaleaa, jotain bling blingiä huomiolaattaan ja käytännöllisyyttä. Ah niin stylet luonnonkivilaatat jäivät sitten pois laskuista, koska puhtaana pito voipi olla työlästä. A vauhkoaa siitä kuinka hän ei jynssää saumoja ja laattojen pitäisi olla niitä nykyään muodikkaita jätti-isoja. Näitä ihmeellisyyksiä käytiin cityssä saakka ihmettelemässä mutta kun ei sieltä löytynyt sykähdyttävää. Ehkä otan riskin että saan jynssätä muutaman sauman enemmän...

Eteisen lattiaan kiveä? (Laattapiste)

Laattoja tulee kylpyhuoneen ja kodinoitohuoneen lisäksi eteiseen ja aulatilaan + wc:hen. A "yllättäen" viehättyi heti kivilaattaan ja mahdollisesti eri kokoisten laattojen yhdistelmään. Vielä pitää tehdä lopulliset valinnat, laskea menekki, valita saumavärit ja korostuslistat sekä olla kauhuissaan loppusummasta. Alla vielä kuva pirtin puolelta: Takka-leivinuuni alkaa olla näköinen! Viereen tulee vielä puuhella.  

Napero tarkastaa työn jälkeä.

Onko jokin mennyt pieleen?

Aina toisinaan varmasti jokainen rakentaja saa kuulla kysymyksen siitä, että: "Onko kaikki mennyt niin kuin suunniteltiin?" Tähän ehkä viattoman uteliaaseen tiedusteluun vastataan miten milloinkin: ympäripyöreästi tyyliin "eihän koskaan nyt kaikki mene mutta ei tässä suurempia... " tai sitten henkilöstä ja mielentilasta riippuen saattaa seurata kunnon vuodatus päivittelyineen. Meidän projektissa eräs kismittämään jäänyt asia on raot hirsien välissä. Talotoimittajan sirkkelin terä oli ollut löysällä ja sen takia hirren liitoskohtiin jäi kymmenkunta rakoa.

Toivottavasti puun kutistuessa näistä raoista ei pakkasukko huurra tai kosteus lirise sisälle.

Nämä ovat hankalia korjata, kun pieneen rakoon ei mene mikään tavara sisään.

Ylin hirsi ei mene iholle vaikka lumikuormaa riittää, että pitäisi painua?

Yhteen nurkkaan jäi harmittava rako.

Tässä hirren päät ei ole tasalla. Ikävä esteettinen haitta ja hankala korjata.

Tähän mennessä talotoimittajan palvelu on ollut erinomaista ja muun muassa puuttuvien osien tilalle on saanut uusia. Viime viikolla kävi talotoimittajan edustaja katsomassa paikan päällä maisemia. Mitäpä sinä arvelet? Paljonkohan tällaiset virheet laskevat talon arvoa? Saapas nähdä minkälaista hyvitystä näistä meille tarjotaan...