Lapsiperheen väliseinät

Raksakesä käy kuumana sekä sään puolesta että talossa. Rouva ja lapset lähtivät mummolaan lomanviettoon kolmeksi viikoksi ja raksamies sai rauhassa pakertaa ja käydä vaikka kiipeilemässä vapaahetkenä. Taisi malttaa ruhtinaalliset kaksi kertaa. Sen sijaan raksalla ohjelmassa on ollut muun muassa väliseinien äänieristyksen suunnittelu. Nykyisessä vuokra-asunnossa lapsiperhearkea jo tovin viettänyt A haluaa päästä tästä korvatulpat- tai kuulosuojaimet päässä nukkumisesta. Eristysvillaksi tulee kivivillaa, koska se on M1 luokan tuote, eikä selluvillaa varmemmin päästä huoneilmaan esimerkiksi booria tai painomustetta joihin voi herkistynyt reagoida. Kaikkiin paikkoihin ei villaa kuitenkaan voi laittaa, koska väleissä on jo niin paljon johtoa sun muuta keskuspölynimurin putkea. Tässä apuna on ohkaisempana materiaalina puukuituinen Huokoleijona. (A:n huomio: Äänieristykseen olisi varmasti olemassa fiksumpiakin ratkaisuja kuin pölisevä villa?)

Keskuspölynimurin kytkennät toimii. Nyt voi naulata väliseinät huolella kiinni.

Koska paneeleiden välien raoista on yhteys huonetilaan,  laitetaan paneelin ja villan väliin ilmansulkupaperi, jotta alipaineinen ilmastointi ei vedä villakuituja huoneilmaan. Talofirman ohjeiden mukaan paneeli pitäisi liimata runkotolppiin, jos haluaa käyttää piilonaulausta. Paperin laitto kuitenkin torpedoi paneeleiden liimaamisen ja sitä kautta piilonaulaamisen. Saa nähdä miten paljon naulan reikiin pakkautuva maali valuu kun paneeleita maalataan.

Ei näkyvää, mutta niin tärkeää ja tarkkaa johtojen piilotuksia ja aparaattien asennuksia

Muurarimestari

Itsestä tuntui, että raksalla ei ollut näkyvää edistymistä paljon tapahtunut kolmessa viikossa. Mutta sitä ei tietysti parannut sanoa ääneen. Hienolta tuntuikin, kun muurari Aki tuli mestaroimaan kylpyhuonetta ja hartaudella valitut laatat näki paikoillaan parissa päivässä. Kyllä kiiteltiin sitä, ettei lähdetty isompiin laattoihin vaikka ne houkutti. Näitäkin (60x20cm) joutui palastelemaan tosi paljon joten hukkaan olisi mennyt se ilo. Olen tosi tyytyväinen laattoihin ja taitaa myös A ne pitkin hampain hyväksyä. Ensi viikolla vuorossa on märkätilojen lattian laatoitus ja kovalla kiireellä pitäisi päästä autotallin paneeleita käsittelemään jotta saisi ne seinään. Tallihan on ollut pelkällä levyseinällä talven yli.

Tuoreet laatat ja tuttu iskä. 

Urakkaa riittää ja tänä aamuna A tuskaili sitä, että raksalomaa on enää kolme viikkoa. Itselläni äitiysvapaa jatkuu mutta tietäähän se aikataulutetumpaa elämää myös perheelle. Uuden talon korkein hinta onkin mielestäni perheen ikävä poissaolevaa isää sekä toisin päin. Yritämme pitää lippua korkealla ja napero onkin oppinut toistelemaan: "Hei hei raksamies, siunausta päivään, kyllä me pärjätään!" Onneksi tulokas on ollut helppo tapaus tiheää syömistä lukuun ottamatta ja arki on... rullannut.

Hellekesä nyt, vuosi sitten eri kelit!