Tallin takaseinää talkoovoimin

"Vielä on syyskelejä jäljellä..." ainakin toivottavasti, jotta saadaan vihdoin autotalli paneloitua. Sen piti olla muutaman viikon rutistus mutta syystä ja toisesta onkin venynyt: Koolauslaudat olivat osin ehtineet mennä homeeseen ja niitä piti käsitellä homeenpoistolla. Linnut olivat vieneet eristeitä ja talvi tehnyt reikiä levyihin, osa paneeleista oli käyttökelvottomia ja niitä piti reklamoida. Nytkin paneeleissa on leveyseroja eivätkä ne tahdo mennä ponttiin. Onneksi ne sentään on käsitelty jo aikaa sitten kesällä kiitos mummon ja papan. Myös paneeleiden laitossa talkooapu on ollut korvaamatonta ja sitä onkin haalittu somekanavia myöten. Lämmin kiitos kaikille mukaan päässeille! Itse isäntä A on painanut pitkää päivää ja yötä aina kun on jaksanut (saisi pimeä tulla aiemmin että pääsee mittomaan laserilla jo varhemmin). Välillä ei ole jaksanut.

Ikkuna- ja oviaukot vaativat tarkkaa mittomista. Talkoissa 66 Arctic Adventures.

Paraikaa kirjoitan tätä sunnuntai-iltapäivänä kofeiinin ja jäätelön voimalla (vauva nukkuu ulkona vaunuissa ja napero pelaa padilla). A:lla on tänään vuorossa tallin takaseinä, jossa keikutaan korkeuksissa. Uutisissa puhuivat Mauri-myrskystä ja melkoinen tuuli siellä onkin. Rouva huokaisee jälleen kerran yläkertaa kohti ettei mitään sattuisi. Syksytuuli pyörittää myös ruskalehtiä ja ne tuovat oman haasteensa jottei niitä menisi levyn ja paneelin väliin homehtumaan. Ehkä iltalenkillä käymme lasten kanssa vielä raksalla tsemppaamassa, ihastelemassa tai lähdemme vähin äänin pois. Riippuu päivän edistymisestä ja raksamiehen mielentilasta.

Pöytäsirkkeli lienee jo hintansa haukkunut.

Lapissa on nyt ennätyshieno ruska, mitä pääsimme lasten kanssa tunturiin ihastelemaan muutama viikko sitten. Huippuseurana meillä oli ihania naisia, jotka tehokaksikkona halusivat olla myös raksa-avuksi ja pesaisivat loppuun ikkunat. Onpahan ainakin kirkkaat lasit keskeneräisessä talossa jos ei muuta!

Nämä lasit, nämä näkymät.

Mauri taitaa viedä ruskalehdet.

Kirkastuuko näkymät?

Palkkatöiden alettua meillä on asunut fyysisen ulkotyön väsyttämä mies eikä joka ilta tai aamu raksalle ole lähdetty. Ymmärrän toki tilanteen, ja toisaalta on ollut tervetullutta viettää perheaikaa iltaisin (tai viedä kiljuvat mukulat ulos häiritsemästä nukkuvan karhun rauhaa). Mutta toisaalta raksa ei edisty jos ei siellä kukaan ole hommissa. Viikonloppuna järjestinkin naperon mummolaan ja poitsun kanssa aloimme hommiin! Vauvan nukkuessa kuurasin uudet laatat ja ikkunoiden pesu onnistui meiltä ihan yhdessä. Ikkunat on asennettu vuosi sitten ja kai se lika voi pinttyä... Ja tämä on niitä harvoja hommia mitä tällä hetkellä rouvakin ossaa tehdä. Fiilis oli joka tapauksessa korkealla ja kiitollisena sitä oman kodin ikkunoita pesee.

Saunan akkuna: Löylyistä jokinäkymä! #nofilter

Nyt kun kelit vielä sallivat ovat raksahommat painottuneet ulkotöihin. Autotallihan jäi viime lumien alle aivan keskeneräisenä levyseinineen ja se olisi saatava nyt paremmalle tolalle ennen toista talvea. A on kuumotellut oman pöytäsirkkelin ostoa jo pidempään ettei olisi riippuvainen kirvesmiesten aikatauluista ja lainavehkeistä. Eräänä lauantai-aamuna pädin takaa kuuluikin kysymys: "Saanko ostaa 500 euron sirkkelin?" Armollinen rouva antoi luvan ja niin tuota vehjettä nyt odotellaan vironmualta saapuvaksi (mallia ei löytynyt Suomesta). Ennen panelointia ulkoseinien välipuut käsiteltiin vielä Tremaxilla ja pohjustemaalilla, koska ne olivat paikoitellen ottaneet sinistäjäsientä.

Pappa ja missio autotalliin vihdoin paneelit

Minkä linnun pesä? Löytyi autotallin räystään alta.

Vesiolli teki tarkkaa työtä läpivientien kanssa (viemäri, ilmastointi ja liesituuletin)