tiistai 26. elokuuta 2014

Voisin perustaa matkatoimiston...



Viikon päästä olemme pilvien päällä suuntana AMERIKKA, ou mama! Niin lähellä mutta vielä niin kaukana. Nimittäin sitä ennen pitää muun muassa: Selvittää asuntoasiat, korjata takamailla ajellessa rikki mennyt auton pohjapanssari, ladata kartat, pestä pyykkivuori, hoitaa pankkiasiat, täyttää pakastin marjoilla, vaihtaa puhelinliittymä, hoitaa omaa fyysistä ja psyykkistä kuntoa ja selvittää kaikkea mahdollista autoilusta, telttailusta, kiipeilystä ja kakkaamisesta kohdemaissa. Tai ylipäätään mistä vaan.

Rahkavaarassa kuntoa hoitamassa.


Postovaarassa kuntoa hoitamassa. Bonuksena mustikoita.





















































































































Elämme  post-it lappujen ja To Do-listojen maailmassa, jossa hikisimmä
t hetket koetaan näiden ollessa hukassa. Osa informaatiosta on tallessa pilvessä ja niinpä tuijotamme kumpikin omaa ruutuamme päivät pääksytysten. Uskokaa tai älkää, mutta parhaan reitin selvittäminen Bankogin Suvarnabhumin lentokentältä Krabin Ton sain biitsille vaatii istumalihaksia. Tai informaation hakeminen koskien karhujen torjuntaa Yosemiten kansallispuiston leirintäalueella.

Kielitaitoa ja kulttuurien kohtaamista olemme harjoitelleet käytännössäkin viime viikkoina. Loimme profiiliin Couchsurfing-sivustoon, ja pian olohuoneen lattialla pötkötti yötä italiaano, joka oli polkenut pyörällä saksasta saakka tänne, mutta oli ihan heeperissä parista hyttysestä. Kanadalainen jääkiekkofani ja tuleva liikunnanopettaja puolestaan oli liftireissulla Kirkeneesiin, ja innostui iltapalapöydässä kuvaamaan maitopurkkia, jonka kyljessä oli itse Teemu Selänne! Ehkäpä mekin pääsemme maailmalla sohvasurffaamaan.


Terveisiä Italiasta!
























 Pari päivää sitten oli ohjelmassa koepakkaaminen. (Lento)matkustaminen köysien ja kiipeilyyn liittyvän rautatavaran kanssa ei ole mitään kevyttä puuhaa, joten grammojen viilausta vaa-an kanssa oli luvassa. Itse kaivoin esiin Madventuresin uuden kansainvälisen seikkailijan oppaan sisältämän varustelistan. Viisi paria alushousuja luvataan ottaa. Mutta missä hameet? Olen jo päiväuneksinut Bankogin toripuodeista, mutta ennen sitä on vielä aika monta mutkaa.

A:n kamppeet ja makuupussin testaus.



























Pidimme lauantaina pienimuotoiset ja paikalliset läksiäiset. Jos koti-ikävä iskee, niin salmiakkia, Fazerin sinistä ja xylitolpurkkaa meillä ainakin lääkkeiksi riittää! Ehkäpä niistä riittää myös lahjuksiksi maailmalla jos sellaisten tarve tulee. KIITOS mukanaolleille- on mahtavaa tietää, että sitten kun palataan, täällä odottaa näin huippuporukkaa! Ylipäätään kiitos teille kaikille jotka olette olleet reissuvalmisteluissa avuksi ja kannustaen eläneet mukana tätä kaikkea.



Maailmalla ei saa kampanisuja/mustikkapiirakkaa/leipäjuustoa/hilloja...

Erityiskiitos Tiinalle selviytymispakkauksista lennoille :)


"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy." (Hepr. 11:1). Uskoa reissuun pääsemiseen ovat horjuttaneet niin tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, omat terveysvammat kuin netistä luetut postaukset vasta lentokoneessa hylätyistä ESTA-luvista. Entäs jos reissussa tulee niin isoja ongelmia että tullaan "maitolennolla" takaisin? Minä ja vilkas mielikuvitukseni ollaan tosi hyviä kehittelemään tämänkaltaisia skenaarioita vaikka kuinka pitkälle. Onneksi A on vakaa tuki ja turva. Myös niinä hetkinä, kun luemme iltasatuna topoa jenkkilästä, ja safety otsikon alta tavataan: "Rattlesnakes are rarely seen, but are active in warmer weather conditions..." Voihan Keekki, se on menoa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti