Thaimaan ilot ja vähän itkutkin

Täällä ei vuokrata autoa vaan venekyyti! Lämpöä riitti, kun Rautapari suoriutui kolmen rinkan, kahden repun ja parin kassin kanssa Tonsain rannalle. Teltta vaihtui viidakkobungalowiin jossa moskiittoverkon alla tarkenee niin, että makuupussit on muisto vain.

Elämä on viimeinkin leppoisaa Tonsailla: ruokapaikkoja riittää ja niissä syödään kolme kertaa päivässä. Aktiviteetteina on kiipeily, uinti/snorklaus, kajakointi, hieronnassa käynti ja riippumatossa lueskelu. Iltaisin mennään aina siihen yhteen ravintolaan, jossa pääsee nettailemaan. Sähköä tulee vain iltaisin ja poluilla liikutaan jalkaisin tai paikallisten tapaan mopoilla joita A välillä samuttaa tulesta.

Mutta käärme se löytyi tästäki bungalowista, kun kaikista varotoimista huolimatta se pelätty tauti iski. Vietin yhden illan vessan kivilattialla, ja A oli urhoollinen sairaanhoitaja käsin huuhdeltavan pöntön kanssa. Joku ruoka siihen ilmeisesti oli syynä, koska A ei vastaavaa ole vielä saanut. Muuten paikallinen pöperö on todella herkullista, ja ravintolassa voi aina jännittää enempi kuin mäkkärissä, että mitä tuleman pitää. (Kiipeily) seuraa täällä ei puutu, ja pikkukylässä samanhenkisten ihmisten kesken juttu luistaa. 

Kiipeilykavereita saa helposti. Tässä Daven tyylinäyte.