Eikös ne lamput ja pistokkeet voi katsoa sitten kun on sen aika ja sähkömies tulee? No, sähkömies tuli ja viipyi yli kolme tuntia ennen kuin mäntyäkään oli kaadettu tontilta. Sen aika on kuulemma nyt, ja rouvalta siis kysyttiin missä on lampun, infrapunavalon (liiketunnistinvalo) tai katkaisijan paikka. A urakoi sitten sähkösuunnitelmaa Pääsiäisen pyhinä. Olimme melko samoilla linjoilla ledeistä ja himmentimistä kunnes wc sai aikaan hellasärön. A tahtoi sinne liiketunnistimen, mutta minä sain sydämentykystä jo ajatuksestakin, että pirttiin rävähtäisi valot kello 02.05 vessan ovella. Eijei, tämän heikkounisen täytyy hiipiä hämärässä niin että melatoniinintuotanto ei häiriinny.
Pääosin vietimme siis pyhiä naperon kanssa karitsan paistia haudutellen ja tietenkin leivinuunista haaveillen. Hanget hohtivat ja toisena Pääsiäispäivänä A:lla alkoi jo ottaa kupoliin ruudun tuijotus niin, että lähdimme uuden kiipeilypaikan etsintäreissulle Matarakoskelle. Hieno, tosin kiipeilyyn soveltumaton, retkipaikka löytyi ja napero nukkui hyvin ahkiossa. Jäät ritisivät kevätauringon paisteessa ja kaukaa olin kuulevinani joutsenten huutoa. "Niin kaunis on maa, niin korkea taivas".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti