Ei sole poka mikhän...

Tämä oli suurten lukujen viikko: 700 000 kg soraa josta saatiin mm. salaojia tontille lapiopelissä J Norbergin taiteillessa kaivurin kanssa. Maatyöt piti saada hyvälle mallille perjantaihin mennessä, koska silloin oli tulossa Kimaralta autotallin toimitus. Pahimmassa kiireessä apuun riensi oiva tiimi, jossa jokainen tunsi pelipaikkansa: muurari Aki toi piikkausvehkeitä, Vesiolli veti putkia, Pertti ja Jukka sähkökaapeloi, Miki routalevytti, Marko-veli lätkäsi, Ilmari-pappa patolevytti ja  arvokkaita neuvoja antoivat naapurin Markus ja VPK:n Ville. Onneksi yhteistyö sujui ja kaikki saatiin valmiiksi viimetingassa.

Taivaan lahjana napero on alkanut nukkua myöhäiset päiväunet, joten rouva kaarsi joka ilta pyörän peräkärryn tontin laitaan. Sitä ennen käytiin hakemassa A:n ruokatilaus eli nimeltämainitsemattomasta saksalaisesta marketista paljon kaikkea energiapitoista mässyä. Tontilla pääsi keräämään styroksinpaloja ja tärryyttämään, mikä tehokkaana univirtenä nukutti eräänäkin iltana kolme tuntia!

17 h työpäivinä pittää tankata että jaksaa! 

Tuli perjantai ja autotallin toimitusaika oli sovittu klo 17-19 välille. Draaman kaari saavutti lakipisteensä kun klo 17.30 tehtiin tellinkejä sateen yltyessä. Rouva raahasi pölkkyjä nälkäisenä ja toivoi kerrankin että häntä olisi siunattu vähän rotevammalla ruumiinrakenteella. A puolestaan alkoi jo puhua Ranskaan reissuun karkaamisesta ja koko ** jättämisestä. No kuorma tuli, ja kiitos Kimaran tavarat oli pakattu oikein hyvin ja autokuski oli pätevä kuorman purkaja.

Autotallin  kuorma tuli!

Lauantaina tiimin jäsen rouva kantoi tontilla risu(kortta) kekoon taas päikkäriajan. Joki oli auennut edellisenä iltana ja naapurissa soi poppi. Olikohan se Suomi-Ruotsi peli jo mennyt?