Hirsiä ilimassa

Olen ihastunut. Reissusta palatessa raksalla odotti ensimmäinen lähestulkoon valmis rakennus eli Ekolet huussi. Siellä se jökötti tontin laidalla komeana ja tuli todella tapeeseen, sillä nyt pystytysvaiheessa tontilla häärii ukkoja ja rouvakin pitkää päivää. Sain nimittäin "au pairiksi" tädin näihin ruuhkaviikkoihin. Ja voi tätä vapauden riemua kun saa olla raksalla pitkää päivää! A oli ahkeroinut vessa-asioiden lisäksi myös autotallin kimpussa jossa yksi iso operaatio oli palkin paikoilleen nosto. Kiipeilijä teki sen(kin) tavallaan.

Pintaan on kokeiltu jos jonkinmoista kuullotetta testiksi päärakennusta varten

Autotallin palkin nosto-operaatio

Reilun viikon olemme eläneet pystytyshomman keskellä ja ei tästä ole jännitystä puuttunut. Harrin porukka aloitti työn tiistaina ja jälkeä syntyi nopeaan tahtiin. Mutta sitten Suomen kesä muutti suunnitelmia. Mieliala oli tontin mutavellissä kun kyykistelin autotallin kattotuolien alla kaatosateen piiskatessa tuoretta hirsipintaa ja tuulen repiessä vaivalla suojaksi aseteltuja muoveja. Lohdukkeeksi kysyin neuvoa Googlelta ja laitoin kädet ristiin: lukija voi itse arvata kummasta oli enemmän apua... Onneksi noina päivinä meillä kävi tsemppausporukkaa kylässä jotka jaksoivat valoa toivoa.

Seinää kohoaa

Jaa teimmekin sitten uima-altaan...

Pystytyksen oli määrä jatkua perjantaina klo 6. Kyttäsimme säätä ja A valvoi yötä ottaen suojaukset pois heti sateen varmasti lakattua jotta hirsi ehtisi kuivua edes hiukan. Ja niin päivän kuluessa seinä nousi täyteen korkeuteen ja lauantaina pääsimme pitämään suunnitellut hirsien ulkopinnan käsittelytalkoot Uulalla. Varsinaisen maalauksen ajankohta ja varsinkin millä se tehdään on vaihtunut sen seitsemän kertaa. Ja voin kertoa että rouvalle olisi sopinut jo kuusi eri vaihtoehtoa.

Nimim. niskat hieman jumissa

Nosturiauton kiireiden vuoksi pystytyksessä on nyt viikon tauko ja vuorossa oli jälleen hirsien peittelyoperaatio, koska tämän kesän poutaan ei ole totisesti luottamista. Monet vakuuttelut "kyllä hirsi kuivuu itsestään" olemme toki saaneet kuulla mutta yritetään nyt pelata varman päälle. Peittelyn lisäksi rouvan työnkuvaan kuuluu tietenkin siivousta.

Siinä se kehikko on! Tuliko ovi lukkoon?

Kiipeilijä ja narut solmussa

Hengettären työkalut

Kesän alkuun otin asiakseni pyytää tarjouksia kodinkoneista. Olen toki vieraisilla käyttänyt tiskikonetta, induktioliettä tai kiertoilmauunia mutta ihan kylmiltään hyppäsin pyrolyysiuunien, kuivaavien pesukoneiden ja älyjääkaappien maailmaan. Ja kyllä markkinoijat osaavat työnsä: Hetken olin jo hankkimassa erittäin hellävaraisesti höyryllä lohet kypsentävän, kaikki kasvisten ravintoaineet säilyttävän ja leivän pinnan rapeaksi suihkuttavan ihmeuunin. Tavallinen uunihan korventaa lohen kuivaksi, pistää paistit piloille ja sitä mokomaa pitää vielä vahtia, toisin kuin automaattisen paistolämpömittarin uuneissa jotka tietenkin myös puhdistavat itse itsensä!



Boschin jääkaappipakastin yhdistelmää x 2?

Jääkaapin ja pakastimen kanssa olen pohtinut sellaista ratkaisua, että vierekkäin tulisi kaksi identtistä jääkaappipakastinta. Meillä on jo olemassa arkkupakastin joka tulee autotallin varastoon. Se ei kuitenkaan tällaisille marjarohmuille syksyisin riitä ollenkaan, ja kaksi jääkaappia mahdollistaisi sen, että toisen voisi säätää kylmemmälle lihaa ja kalaa varten. Keväällä sitten voisi toisen pakastimen ottaa pois käytöstä kun marjat ja riekot on syöty. Kuivaavia pyykkikoneita olen kuullut kilvan haukuttavan ja tähän tietoon meille ei olisi tulossa myöskään kuivausrumpua vaan kuivaus"komero" kodinhoitohuoneeseen. Komero on tehokkaalla lattialämmityksellä ja ilmanvaihdolla tehty tila, jossa voisi kuivattaa niiden sukkien, lakanoiden ja kurahaalareiden lisäksi kalastusverkot, kiipeilyköydet, teltan jne.  


Kumpaa tänään: lohi- vai lihalaatikkoa?

Olemme nyt naperon kanssa kaksin mummolareissulla, joten tuoreet raksakuvat jäivät tästä postauksesta uupumaan. A kuitenkin ahkeroi täyttä häkää koska autotalli pitäisi saada pystyyn ennen ensi viikon keskiviikkoa jolloin on suuri päivä: päärakennuksen toimitus! Mekin olemme silloin kotona valmiina maalausurakkaan. Ennen lähtöään kodin hengetär valmisti toistakymmentä annosta pakkaseen ehkäisemään grillimässäyksiä. Ihan sillä tavallisella mutta tulisella 80-luvun uunilla.

Pottailua rusinapalkalla

Punainen vai ruskea tupa?

Äänestä suosikkisi!

A on viime viikkoina muistutellut että se talon ulkoväri pitäisi valita. En ole oikein syttynyt asialle koska tuntuu niin epätodelliselta valita väriä talolle josta ei ole pystyssä vielä seinääkään. Autotallista on kuitenkin jo kaksi seinän runkoa pystyssä ja sen + huussin seinät pitäisi maalata pikapuoliin. Yksi iltamyöhä sitten tihrustimme silmät puoliummessa värikarttoja. Aika hyvin värimaku menee meillä yksiin mutta varmuuden varaksi päädyimme hakemaan neljä eri koepurkkia kuullotetta. Samalla otimme koepurkin mansikoita maksavaa sisäpaneeleihin tulevaa vahaa jolla voin sitten sivellä huussin seiniä ja kokeilla montako kerrosta näyttää sopivalta. Se viime viikolla shoppailtu ekohuussi tosiaan tuli, ja pian ostan raksalle oman potan kuivaksi opettelevalle naperolle!

Autotallin seinä nousee miesvoimalla

Viime viikolla meillä tuli yllätysvieraita: maalämpökaivojen poraajat etuajassa. Heti suunnitteluvaiheessa oli selvää, että hankimme tuon ekologisen ja taloudellisen lämmitysmuodon. Perustaessa se on vain aika hinnakas. Keväällä bongasin lehdistä ja jopa kaupan ilmoitustaululta kaivonporaajien mainoksia ja lähetimme tarjouspyyntöjä. Homma kuulosti melko jännittävältä koska joka paikkaan poraus ei onnistu ja hinnoittelu menee porattujen metrien mukaan. Asia jätettiin Herran huomaan ja kas, kallio tuli vastaan jo reilussa 20 metrissä, hurraa!

Maalämpöporarit

Naperon kanssa kurvaamme edelleen päivittäin polkupyörällä raksalle. Joskus jotain pientä tekemään mutta useimmiten tutkimusmatkailemaan ja fiilistelemään. Veden läheisyys tulee varmasti aiheuttamaan lapsiperheessä huolta mutta en jaksa sitä vielä miettiä.

Oman rannan rentukat

Et voi tehdä taloasi hiekalle...

Pohjat kuntoon

Toukokuun viimeiset viikot jatkuivat raksalla autotallin perustusten parissa. Valoisat yöt ja A:n  lähestyvä töihin paluu saivat hippulat vinkumaan tasaiseen tahtiin yli puolen yön. Puheissa (silloin kun vilaukselta näimme) vilahteli tarinoita sopivasta sepelimäärästä, raadonputkien tärkeydestä, tasaushiekasta ja kaadoista. Amatöörirakentajaa tuntui riepovan erityisesti se, että lähes joka työvaiheen toteutuksesta tuntui olevan sen seitsemän mielipidettä. Sovitteluyritykset tyylillä "ehkä asiat voi tehdä monella tavalla oikein" eivät tuottaneet tulosta ja tiedonlähteitä kaivettiin milloin mistäkin.

Ammattimiesten styroksinlevitystä

Amatööri ja styroksit

Styroksia tuli 20 cm ja sitä haettiin K -raudasta PALJON. Sen laittoa ryyditti varsinaiset suvikelit: muruset ja taivaalta tuleva tavara muistutti kovasti toisiaan päivästä toiseen. Kotona imuroitiin joka päivä, koska tuo höttö oli juurikin samanlaista kuin tekonurmen mujunen joka myös saa rouvan paineet koholle. Raudoituksessa pääsin myös avuksi: rautoja kohottamaan tarvittiin "korppuja" joita appiukon kanssa kiinnittelimme erään illan. Samaan aikaan itse rakentaja draamaili autotallin ajoluiskan kanssa jossa taittiin tarvita parikin yritystä ja erehdystä.

Vesi Ollin ripeää toimintaa

Sitten Suuri päivä eli valupäivä oli tulossa! Rouva ohjeistettiin keräämään neulaset ja muut kakat edellisenä iltana valun tieltä ja aamulla taas tuomaan kahvit ja pullat työmiehille mielen ja ruumiin virkistykseksi. Kesän ensimmäinen lämmin päivä vaan oli huono keli valun kannalta, ja muurari Aki Pikkuhookana sekä kumppanit saivat levittää hiki hatussa laastia. Ehdin jo ennenaikaisesti iloita tulevasta valunkuivatustauosta raksaamisessa ja hääpäiväreissusta, mutta ei, näillä keleillä laastia täytyykin sitten kastella! Nyt Suvivirren soitua tuntien määrä tuntuu lisääntyneen huimasti vuorokaudessa ja mielellään tekisi enemmänkin raksan eteen. Napero vain on turhan innokas laastinsekoittajakaveri. No, ainahan voimme maksaa laskuja ja shoppailla huusseja.

Ei sole poka mikhän...

Tämä oli suurten lukujen viikko: 700 000 kg soraa josta saatiin mm. salaojia tontille lapiopelissä J Norbergin taiteillessa kaivurin kanssa. Maatyöt piti saada hyvälle mallille perjantaihin mennessä, koska silloin oli tulossa Kimaralta autotallin toimitus. Pahimmassa kiireessä apuun riensi oiva tiimi, jossa jokainen tunsi pelipaikkansa: muurari Aki toi piikkausvehkeitä, Vesiolli veti putkia, Pertti ja Jukka sähkökaapeloi, Miki routalevytti, Marko-veli lätkäsi, Ilmari-pappa patolevytti ja  arvokkaita neuvoja antoivat naapurin Markus ja VPK:n Ville. Onneksi yhteistyö sujui ja kaikki saatiin valmiiksi viimetingassa.

Taivaan lahjana napero on alkanut nukkua myöhäiset päiväunet, joten rouva kaarsi joka ilta pyörän peräkärryn tontin laitaan. Sitä ennen käytiin hakemassa A:n ruokatilaus eli nimeltämainitsemattomasta saksalaisesta marketista paljon kaikkea energiapitoista mässyä. Tontilla pääsi keräämään styroksinpaloja ja tärryyttämään, mikä tehokkaana univirtenä nukutti eräänäkin iltana kolme tuntia!

17 h työpäivinä pittää tankata että jaksaa! 

Tuli perjantai ja autotallin toimitusaika oli sovittu klo 17-19 välille. Draaman kaari saavutti lakipisteensä kun klo 17.30 tehtiin tellinkejä sateen yltyessä. Rouva raahasi pölkkyjä nälkäisenä ja toivoi kerrankin että häntä olisi siunattu vähän rotevammalla ruumiinrakenteella. A puolestaan alkoi jo puhua Ranskaan reissuun karkaamisesta ja koko ** jättämisestä. No kuorma tuli, ja kiitos Kimaran tavarat oli pakattu oikein hyvin ja autokuski oli pätevä kuorman purkaja.

Autotallin  kuorma tuli!

Lauantaina tiimin jäsen rouva kantoi tontilla risu(kortta) kekoon taas päikkäriajan. Joki oli auennut edellisenä iltana ja naapurissa soi poppi. Olikohan se Suomi-Ruotsi peli jo mennyt?

Pyörät ne pyörivät ympäri...

Tällä viikolla on edistynyt joku muu kuin kevät, ja raekuurojen lomassa tontilla tosiaan tapahtuu! Keskiviikkona oli tiedossa sokkelin tekijöiden tulo ja sitä ennen piti saada maa tasaiseksi. Niinpä sunnuntaina rouvakin tarttui tärryyttimen ohjaksiin naperon koisiessa. Raksavaatteiden alle vain kylähepeneet ja hyvin sieltä ehti vielä vaatekutsuille vähän tummempi meikki(hiekka)kerros naamalla.

Tärinää puntissa

Nyt perjantaina monta rautaa tulessa kuvaa tätä viikkoa. Minä ja napero polkupyörän peräkärryssä suhaamme mummolaan eli tämänhetkiseen hoitopaikkaan, kauppaan, tontille, kunnantalolle hakemaan supertärkeää talopäiväkirjaa joka käskettiin hommata aloituskokkouksessa ja muutamaan iltamenoon. Illalla sihteerikön alter ego alkaa selvittää paperipinoja ja laskuja. Punaiseen vai siniseen mappiin? Onko eräpäivä huomenna? Pitää sen verran raivata paperipinoja että edes yksi henkilö kerrallaan mahtuu pöydän ääreen ruokailemaan. A taas raksaa, puhuu puhelimessa mestarin, sähkärin tai konekuskin kanssa, enimmäkseen elää proteiinipatukoilla mutta jos syö kotona katsoo samalla youtubesta kuinka remonttireiska opastaa hometalkoissa. 

Vesivaaka ei valehtele, jos putki on riittävän jäykkää

Ristimitta on sitten justiin eikä melkein ja hirsitalon sokkelin koron oltava 5mm sisällä.

Mutta koti-sieltä se tulee! Kävin fiilistelemässä tulevassa keittiössä ja rauhallista aamuteehetkeä lehden parissa samalla kun keräilin styroksin palasia. Tämä hässäkkä kertoo myös siitä että kaikki on edennyt vinhaa vauhtia. Vielä kun joki paljastuisi jääpeitteen alta niin alkaisin ikkunaverhoja miettimään...

Hmm. Paperilla nämä huoneet näytti paljon isommilta

Sokkelin kivitystä

Keittiöunelma vai päänsärky?

Lähdimme perheenä kolmen päivän reissuun jonne kätevä emäntä oli aikatauluttanut joka päivälle oman keittiösuunnitteluajan. Olin tehnyt taustatyötä kuvastojen ja tuttujen avulla. Naperolle oli varattu kirjat ja naposteltavat ja A oli syötetty ja automatkan ajan levännyt. Mikä siis voisi mennä pieleen? Minulla oli monenlaisia toiveita keittiön suhteen. Aika pian kävi selväksi, että saan haudata ajatuksen tasoon nostettavasta tiskikoneesta jos haluan laskutilaa jääkaapin viereen. Korkeaa apteekkarin kaappia ei myöskään tule mutta vitriini Pentikeille ehkä. Kaapit haluan kuitenkin lyhyiden ihmisten korkeudelle kun kerran on kyse MINUN keittiöstä!

Pirtti-malliston eri sävyjä

Ja kyllä me totisesti nähtiin allas, kaappi ja mallipala poikineen, kun joka paikassa vierähti ainakin pari tuntia! Ajatus on, että hirsitaloon tulee maalaisromanttista ja perinteistä, vaaleaa tyyliä. A:ta miellytti eniten Topikeittiöiden Pirtti malliston puukuvioinen tummin sävy (ei näy lika...) ja minä myös tykkään kovasti saman sarjan astetta vaaleammasta sävystä. Tässä vain epäilyttää kaksi asiaa: Materiaali on melamiinia joka ei ole mikään luonnontuote eikä niin kestävää. Kuinkahan siitä haihtuu ilmaan hajuja? Toiseksi minua mietityttää puukuvion sointuminen hirsiseiniin. Olisiko enempi yksivärinen Puustellin mäntyviiluovi sittenkin parempi?

Keittiömaailman tarjokas

Kodinkoneisiin ei tällä reissulla kajottu mutta erään sunnuntai-illan ratoksi surffasin uuneja ja tiskikoneita. Ja eipä minulla, 80-luvun uunilla onnellisena leiponeella ole ollut aavistusta mistä kaikesta raukka parka olen jäänyt paitsi. On uuneja jotka suihkuttaa vettä sämpylöiden pinnalle jotta niistä tulisi täydellisen mureita pyrolyysi joka puhdistaa uunin ihan itsestään. Onko teillä kokemuksia näiden hyödyllisyydestä immeiset? Töissä pidin myös emäntien kesken kalluppia laittaako rosteriset vai valkeat kaapinovet. Hajonta oli aika runsasta joten sekin päänsärky jatkuu vielä. Huh!

Mäntyovella ja laminaattitasoa?