Vankkurit seisahtuu

Hyvä ruoka-parempi mieli. Tavallinen Rautaparin aamupala koostuu kaurapuurosta hedelmien kera, näkkileivästä tai European style "ruisleivästä", teestä ja kananmunista. Leivänpäällyksinä A suosii maapähkinävoita (on muuten ihmeen säilyvää! Mennyt ilman jääkaappia jo yli kaksi viikkoa) ja rouva avokadoa. Kurkut ja tomaatit lisänä. Lisäksi on juustoa ja salami tyylistä makkaraa. Jälkiruuaksi molemmille yksi keksi. Kaikki herkästi pilaantuva on pannassa tässä paahteessa ja joka tapauksessa suomielämän hygieniaa ei tule lähellekään noudatettua. Maitotuotteilla juustoa lukuunottamatta herkuttelemme aina kauppareissun yhteydessä. Tähän mennessä olemme varjeltuneet suuremmilta vatsaongelmilta kenties kiitos Kyllikki tädin maitohappobakteerien. Aika usein syömme ulkona jenkkien valtavia annoksia ja pähkäilemme samalla sivumennen sanoen tätä niin outoa tippaamiskäytäntöä. Budjettimatkailijan suosikiksi on noussut Taco bellin dollarin käntyt ja siellähän ei tuota palvelurahaa kai tarvitsekaan jättää.

Telttanukkuminen on oma lajinsa- ja varsinkin A tuntuu saaneen sitä lajia jo tässä vaiheessa tarpeeksi. Näin päättelin kun näin eräänä aamuna kaihoisan katseen, jona kääntyi jenkkien hypersuurien motorhome kolossien puoleen. Meillä on pikkuruisessa kahden hengen teltassamme varustuksena toki ilmatäytteiset patjat, joista yllättäen ohuempi on saavuttanut suuremman suosion. Sovun säilymiseksi rouva joutui laatimaan säännöt, että suositumpi patja vaihtaa nukkujaa joka toinen yö. 

Juuri nyt Rautaparin vankkurit ovat pysähdyksissä enemmän kuin yhden yön. Luvan irrottua kävelimme Arches kansallispuiston takamaille (vähintään maili tieltä) ilmaisesta telttayöstä riemuissamme. Kauempana salamoi joten laitoimme teltan kallionkoloon suojaan. Kohina ja jylinä varoitti muutamaa sekunttia ennen kuin kuohuva koski ilmestyi kalliolle parin metrin päähän. Flash flood ilmiö tuli tutuksi! Jännittävä yö sai jatkoa aamulla, kun olimme karauttamassa uusiin seikkailuihin. Sovimme meitä katsomaan tulleiden puiston hoitajien kanssa että hengaamme täällä ja huomenna he yrittävät saada meidät autoinemme pois. Lohtuna ruisnapit ja Johanna Emilian 365 kaunista päivää. Kyllä tämä tästä.