Ei sole poka mikhän...

Tämä oli suurten lukujen viikko: 700 000 kg soraa josta saatiin mm. salaojia tontille lapiopelissä J Norbergin taiteillessa kaivurin kanssa. Maatyöt piti saada hyvälle mallille perjantaihin mennessä, koska silloin oli tulossa Kimaralta autotallin toimitus. Pahimmassa kiireessä apuun riensi oiva tiimi, jossa jokainen tunsi pelipaikkansa: muurari Aki toi piikkausvehkeitä, Vesiolli veti putkia, Pertti ja Jukka sähkökaapeloi, Miki routalevytti, Marko-veli lätkäsi, Ilmari-pappa patolevytti ja  arvokkaita neuvoja antoivat naapurin Markus ja VPK:n Ville. Onneksi yhteistyö sujui ja kaikki saatiin valmiiksi viimetingassa.

Taivaan lahjana napero on alkanut nukkua myöhäiset päiväunet, joten rouva kaarsi joka ilta pyörän peräkärryn tontin laitaan. Sitä ennen käytiin hakemassa A:n ruokatilaus eli nimeltämainitsemattomasta saksalaisesta marketista paljon kaikkea energiapitoista mässyä. Tontilla pääsi keräämään styroksinpaloja ja tärryyttämään, mikä tehokkaana univirtenä nukutti eräänäkin iltana kolme tuntia!

17 h työpäivinä pittää tankata että jaksaa! 

Tuli perjantai ja autotallin toimitusaika oli sovittu klo 17-19 välille. Draaman kaari saavutti lakipisteensä kun klo 17.30 tehtiin tellinkejä sateen yltyessä. Rouva raahasi pölkkyjä nälkäisenä ja toivoi kerrankin että häntä olisi siunattu vähän rotevammalla ruumiinrakenteella. A puolestaan alkoi jo puhua Ranskaan reissuun karkaamisesta ja koko ** jättämisestä. No kuorma tuli, ja kiitos Kimaran tavarat oli pakattu oikein hyvin ja autokuski oli pätevä kuorman purkaja.

Autotallin  kuorma tuli!

Lauantaina tiimin jäsen rouva kantoi tontilla risu(kortta) kekoon taas päikkäriajan. Joki oli auennut edellisenä iltana ja naapurissa soi poppi. Olikohan se Suomi-Ruotsi peli jo mennyt?

Pyörät ne pyörivät ympäri...

Tällä viikolla on edistynyt joku muu kuin kevät, ja raekuurojen lomassa tontilla tosiaan tapahtuu! Keskiviikkona oli tiedossa sokkelin tekijöiden tulo ja sitä ennen piti saada maa tasaiseksi. Niinpä sunnuntaina rouvakin tarttui tärryyttimen ohjaksiin naperon koisiessa. Raksavaatteiden alle vain kylähepeneet ja hyvin sieltä ehti vielä vaatekutsuille vähän tummempi meikki(hiekka)kerros naamalla.

Tärinää puntissa

Nyt perjantaina monta rautaa tulessa kuvaa tätä viikkoa. Minä ja napero polkupyörän peräkärryssä suhaamme mummolaan eli tämänhetkiseen hoitopaikkaan, kauppaan, tontille, kunnantalolle hakemaan supertärkeää talopäiväkirjaa joka käskettiin hommata aloituskokkouksessa ja muutamaan iltamenoon. Illalla sihteerikön alter ego alkaa selvittää paperipinoja ja laskuja. Punaiseen vai siniseen mappiin? Onko eräpäivä huomenna? Pitää sen verran raivata paperipinoja että edes yksi henkilö kerrallaan mahtuu pöydän ääreen ruokailemaan. A taas raksaa, puhuu puhelimessa mestarin, sähkärin tai konekuskin kanssa, enimmäkseen elää proteiinipatukoilla mutta jos syö kotona katsoo samalla youtubesta kuinka remonttireiska opastaa hometalkoissa. 

Vesivaaka ei valehtele, jos putki on riittävän jäykkää

Ristimitta on sitten justiin eikä melkein ja hirsitalon sokkelin koron oltava 5mm sisällä.

Mutta koti-sieltä se tulee! Kävin fiilistelemässä tulevassa keittiössä ja rauhallista aamuteehetkeä lehden parissa samalla kun keräilin styroksin palasia. Tämä hässäkkä kertoo myös siitä että kaikki on edennyt vinhaa vauhtia. Vielä kun joki paljastuisi jääpeitteen alta niin alkaisin ikkunaverhoja miettimään...

Hmm. Paperilla nämä huoneet näytti paljon isommilta

Sokkelin kivitystä

Keittiöunelma vai päänsärky?

Lähdimme perheenä kolmen päivän reissuun jonne kätevä emäntä oli aikatauluttanut joka päivälle oman keittiösuunnitteluajan. Olin tehnyt taustatyötä kuvastojen ja tuttujen avulla. Naperolle oli varattu kirjat ja naposteltavat ja A oli syötetty ja automatkan ajan levännyt. Mikä siis voisi mennä pieleen? Minulla oli monenlaisia toiveita keittiön suhteen. Aika pian kävi selväksi, että saan haudata ajatuksen tasoon nostettavasta tiskikoneesta jos haluan laskutilaa jääkaapin viereen. Korkeaa apteekkarin kaappia ei myöskään tule mutta vitriini Pentikeille ehkä. Kaapit haluan kuitenkin lyhyiden ihmisten korkeudelle kun kerran on kyse MINUN keittiöstä!

Pirtti-malliston eri sävyjä

Ja kyllä me totisesti nähtiin allas, kaappi ja mallipala poikineen, kun joka paikassa vierähti ainakin pari tuntia! Ajatus on, että hirsitaloon tulee maalaisromanttista ja perinteistä, vaaleaa tyyliä. A:ta miellytti eniten Topikeittiöiden Pirtti malliston puukuvioinen tummin sävy (ei näy lika...) ja minä myös tykkään kovasti saman sarjan astetta vaaleammasta sävystä. Tässä vain epäilyttää kaksi asiaa: Materiaali on melamiinia joka ei ole mikään luonnontuote eikä niin kestävää. Kuinkahan siitä haihtuu ilmaan hajuja? Toiseksi minua mietityttää puukuvion sointuminen hirsiseiniin. Olisiko enempi yksivärinen Puustellin mäntyviiluovi sittenkin parempi?

Keittiömaailman tarjokas

Kodinkoneisiin ei tällä reissulla kajottu mutta erään sunnuntai-illan ratoksi surffasin uuneja ja tiskikoneita. Ja eipä minulla, 80-luvun uunilla onnellisena leiponeella ole ollut aavistusta mistä kaikesta raukka parka olen jäänyt paitsi. On uuneja jotka suihkuttaa vettä sämpylöiden pinnalle jotta niistä tulisi täydellisen mureita pyrolyysi joka puhdistaa uunin ihan itsestään. Onko teillä kokemuksia näiden hyödyllisyydestä immeiset? Töissä pidin myös emäntien kesken kalluppia laittaako rosteriset vai valkeat kaapinovet. Hajonta oli aika runsasta joten sekin päänsärky jatkuu vielä. Huh!

Mäntyovella ja laminaattitasoa?

Missä on lampun paikka?

Eikös ne lamput ja pistokkeet voi katsoa sitten kun on sen aika ja sähkömies tulee? No, sähkömies tuli ja viipyi yli kolme tuntia ennen kuin mäntyäkään oli kaadettu tontilta. Sen aika on kuulemma nyt, ja rouvalta siis kysyttiin missä on lampun, infrapunavalon (liiketunnistinvalo) tai katkaisijan paikka. A urakoi sitten sähkösuunnitelmaa Pääsiäisen pyhinä. Olimme melko samoilla linjoilla ledeistä ja himmentimistä kunnes wc sai aikaan hellasärön. A tahtoi sinne liiketunnistimen, mutta minä sain sydämentykystä jo ajatuksestakin, että pirttiin rävähtäisi valot kello 02.05 vessan ovella. Eijei, tämän heikkounisen täytyy hiipiä hämärässä niin että melatoniinintuotanto ei häiriinny.

Pääosin vietimme siis pyhiä naperon kanssa karitsan paistia haudutellen ja tietenkin leivinuunista haaveillen. Hanget hohtivat ja toisena Pääsiäispäivänä A:lla alkoi jo ottaa kupoliin ruudun tuijotus niin, että lähdimme uuden kiipeilypaikan etsintäreissulle Matarakoskelle. Hieno, tosin kiipeilyyn soveltumaton,  retkipaikka löytyi ja napero nukkui hyvin ahkiossa. Jäät ritisivät kevätauringon paisteessa ja kaukaa olin kuulevinani joutsenten huutoa. "Niin kaunis on maa, niin korkea taivas".

Mäntyä päin!

Minä tahdon olla mystinen metsätyömies (videolinkki)

Noin neljä kuukauden paperihommien jälkeen vihdoin tontilla tapahtuu jotain konkreettista. Vesilaitoksen mielestä nyt onkin jo korkea aika tähän jotta viemäriliittymän kaivuu onnistuu ennen kevättulvia. A korskuu ja kuopii maata kun vihdoin sahan terä iskee mäntyyn ja "miesten hommat" alkaa. On mitä kaunein hankikeli ja olemme naperon kanssa tulleet potkukelkalla jäätä myöten paikalle juhlistamaan tilannetta. Perhosia on minullakin vatsassa ja huokaisen ylöspäin että kaikki menisi hyvin ja turvallisesti. Homma eteneekin pikavauhtia A:n tehdessä pitkää päivää. Lisävoimiakin saadaan: VPK:n pitää puunkaatoharjoitukset tontilla ammattimetsurin kanssa, appiukko verestää savottataitoja  ja naapurin avulias metsäkoulunopettaja ottaa saunahiet pintaan puita lastaamalla.

Mystisen metsätyömiehen köysitemppuja.

Tauotonta "partnerin" pärinää.

Seuraavana viikonloppuna minäkin pääsen vähän puuhastelemaan. Kärrään nukkuvan naperon tontin reunaan ja saan hyvän toiminnallisen reenin kaivamalla puiden tyviä esiin umpihangesta ja kantamalla risuja. Omaa (treeni)aikaa ei nyt olekaan niin täytyy ottaa ilo irti tästä. Muun ajan pidän huushollia pystyssä ja naperon mentyä nukkumaan teen tietokonehommia. Töissä puhuivat perjantaina jotain Netflix-maratooneista... Öö taidan elää nyt ihan toisella planeetalla.

Tukin ajoa.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei.

Joulupukin velikin ehti puutalkoisiin.

Oi euribor ja poikkeamislupahakemus

Kaupantekijäiskahvit Nesteellä. Kiitos Janne Raasakka. 

Käymme useamman pankin kanssa neuvotteluja talolainasta. Opin pian nyökkäilemään tietäväisesti kun puhutaan lainaturvista, marginaaleista ja euriboreista. Onneksi on exeltaulukko ja isäntä joka laatii sen. Minä pyrin pitämään huolta siitä että näytämme ja kuulostamme maksukykyisiltä kunnon kansalaisilta. Sama näytelmä toistuu ja kiherrän sisäisesti kun "rahoitamme mielellämme hankettanne" kättelyn aika koittaa. Kisan voittajaksi selviytyy lupsakkaan palveluhenkinen Vesannon Osuuspankki, ja yllättäen pankkipalvelumme siirtyykin toiselle puolelle maata.

Lupahakemukset pitää myös saada vireille mahdollisimman pian, koska kuulemamme mukaan niiden käsittely voi kestää. Lähdemme sunnuntai-iltana naapurien kuulemisreissulle perhosia vatsanpohjassa ja napero kammattuna ja syötettynä. Illalla on monessa paperissa nimi ja hurraamme aivan liian aikaisin. Asemakaavasta täytyy poiketa ja kaksi naapuria on kuulematta. Asuuko se toinen Australiassa? A ramppaa naperon kanssa kunnassa joka päivä ja minä avaan kotiovea töistä tullessa pelonsekaisen toiveikkaana. Joko joko olisi valmista?

Pohjapiirustus: Kun ihan tavallinen ei riitä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

"Nyt mä tahdon olla vain, pienen mökin laittaja..." Innostun taloideasta enemmän kun mietin sitä siltä kannalta, että toimivat ratkaisut helpottaisivat liikkuvaista perhearkea. Selailemme eri valmistajien pohjia ja varmistamme omat teesimme: Taloon tulee neljä nurkkaa ja yksi kerros. Kaikessa suunnittelussa tavoitteena on hyvä sisäilma ja käytännölliset ratkaisut. Kävimme pällistelemässä useampaa uutukaista kotia ja saimme neuvon jos toisen rakentaneilta tuttaviltamme.

Sitten päässäni kuuluu DING kun kuulen eteisen yhteydessä olevasta vaatehuoneesta. Olen aina hajoillut A:n ulkovaaterepertuaariin joka täytyy olla suuren osan vuotta eteisen naulakossa. Kuvitelkaa jo pelkät kengät: On nappulaa, suunnistuspopot, lenkkareita, muutamat vaelluskengät, kiipeilybootsit, luistimet, lautailukengät, tellukengät, monoja, nutukkaat, kumikengät, ... ja reiskat, no tottakai. Yritä siinä etsiä vieraille henkaria kun niissä muutenkin on kolme takkia päällekkäin roikkumassa.

Mutta kun ei sitä vaatehuonetta ole valmiissa pohjissa. Eikun piirtämään omaa. A opiskelee piirrosohjelmaa ja piirtää yöt ja naperon päiväuniajat. Rouva yrittää hahmottaa mitä 8 neliön makuuhuone tarkoittaa ja googlettaa yöllä mitä suomi24 keskustelupalsta tietää keskuspölynimurin hyvistä ja huonoista puolista. Mittaamme komeroiden syvyyksiä ja kuulemme säädöksestä jonka mukaan toisen vessan täytyy olla niin iso että siellä mahtuu rollaattorilla kääntymään. Niinpä lähdes kahden kuukauden hauduttelun, kiehunnan ja yhden pohjaanpalamisen tuloksena syntyy luonnos Rautava, 157 neliötä. Ihan vain pieni mökki.  

Mökin paikkaa mittomassa keväthangilla naperon kanssa.